Elias-karhu ja tykkimiehet kuvattuna Hyrylässä. Kuva Perinneyhdistys

Elias karhu

Elias-karhu oli talvella 1928 Loimolassa syntynyt karhunpentu, joka lahjoitettiin suojeluskuntain päällikölle. Koska karhu ei luonnollisesti sopinut kaupunkiasuntoon, se sijoitettiin Tuusulaan, Suojeluskuntain Päällystökoululle. Kesällä karhu siirrettiin Hyrylän varuskuntaan, josta se syyskuussa siirrettiin Korkeasaareen. Korkeasaaressa Elias yhdessä Maija-karhun kanssa ilahdutti vieraita Karhulinnassa. Elias oli Ilkka Koiviston mukaan kuuluisin Korkeasaaren eläin.

Maaliskuussa 1928 loimolalaiset metsästäjät ampuivat karhun, jonka pesästä löytyi pieni karhunpentu. Loimolalainen Pikku-Maija lähetti kesäkuussa Markus-sedälle kuvan, jossa hän poseeraa pikkuinen karhunpentu sylissään. Kuvassa hänen takanaan on äiti ja isä. Isän hän kertoo kaivaneen pikku otson pesästään ja lähettäneen sen lahjaksi kenraalimajuri Lauri Malmbergille. Pikku-Maijan ja karhun kotimaisemat olivat jylhiä korpimaisemia, joista nuppulinnalainen toimittaja Robert Stén (myöh. Riitahuhta) kirjoitti 1929: ”Sivuutamme kuuluisan Loimolan kankaan, joka erottaa toisistaan Itä-Karjalan ja varsinaisen Raja-Karjalan, 50 kilometrin levyisen erämaan, hirvien ja otsojen tyyssijan. Mainitkaamme, että täältä on kotoisin kenraali Malmbergin kuuluisa karhu Elias, joka nykyisin muistelee avaraa kotiseutuaan Korkeasaaren eläintarhassa”. Koska Malmberg ei voinut säilyttää karhua kaupunkiasunnossaan, se sijoitettiin Tuusulaan.

Loimolalainen pikku-Maija Elias sylissään talvella 1928. Kuvakaappaus Yleisradio-lehdestä 25/1928

Tola Toivinen (vuonna 1928 kymmenvuotias) muisteli, että Elias joi maitoa tuttipullosta ja nukkui yöt keittiössä. Eräänä yönä se oli saanut erään nurkkakomeron auki ja löytänyt sieltä pullon. Hampailla repien se avasi korkin ja hajun säikäyttämänä pudotti avatun pullon lattialle. Aamulla naiset tulivat lysolilta haisevaan keittiöön ja Elias nukkui ulko-oven vieressä.

Kerran Elias innostui kiipeämään Kasinorakennuksen vieressä kasvavaan mäntyyn. Televisiodokumenteissa on näytetty useinkin erikokoisten karhunpentujen kiipeävän ja tulevan takaperin alas puusta. Elias ei ehkä sitä taitoa vielä osannut tai sitä pelotti. Se katseli olkansa yli maahan neuvottomana ja alkoi mouruta. Tilannetta seuranneet pojat totesivat, että apu on tarpeen ja juoksivat hakemaan talonmiestä, joka tuli pitkien tikapuiden kanssa. Elias ei kuitenkaan suostunut tulemaan syliin, vaan lopuksi tuli alas ne neljä-viisi metriä takaperin.

Elias tykkäsi leikkiä alueen poikien kanssa ja varsinkin Yrjö Laurilan perässä Elias juoksi ja nappasi Yrjöä kantapäähästä. Tolan isällä oli tapana tarjota Eliakselle sokeria, jota Elias heti kerjäsi lisää. Eräänä päivänä ovelta kuului rapinaa ja Tola meni katsomaan, mistä ääni kuului. Elias siellä pyrki sisään sokeria hakemaan ja repi lasioven listoituksen irti.

Valtakunnalliseen kuuluisuuteen Elias nousi tavattuaan toisen kuninkaallisen, Norjan kuninkaan Haakon VII:n. Haakon vieraili Päällystökoululla 4.6.1928 ja hänelle esiteltiin myös pieni lemmikki. Elokuvaaja sai ikuistettua filmille kohtauksen, jossa Malmberg, kuninkaan seuratessa nostaa Eliaksen niskasta vieressä olevan upseerin syliin. Elias innostui vierailun jälkeen repimään kuninkaan istuttaman kuusen irti ja talonmies Frans Hallia joutui etsimään uuden kuusen sen tilalle.

Elias oli kiltti ja ystävällinen karhunpentu, joka saattoi kaikessa rauhassa nukkua kolmivuotiaan Henrik Rosenholmin vieressä. Mutta kun kesän aikana Elias kasvoi jo ison koiran kokoiseksi, sen leikit alkoivat pelottaa keittiön naisväkeä. Siksi karhu siirrettiin Hyrylän varuskuntaan.

Hyrylässä Eliasta odotti Korkeasaaren rehumestari Väinö Lehtosen kertoman mukaan varsin erilaiset olosuhteet. Elias majoitettiin kasarmirakennuksen keskellä olevalle laajalle kentälle, jossa se oli kiinnitetty ketjulla pylvääseen, jonka päässä oli lava. Juoksuradan ulkoreunalle Eliakselle oli tehty pieni maja. Päivisin Elias harjoitteli sylipainia varusmiesten kanssa ja öisin saattoi hajottaa majansa tai katkaista ketjunsa ja hiipiä herättelemään varusmiehiä. Eipä siis ihme, että Eliakselle annettiin kuukauden kestävä komennus Ilmajoelle. Siltä se kuitenkin pelastui, kun syyskuussa 1928 Elias siirrettiin Korkeasaareen.

Korkeasaaressa olon alkuaikoina sai Elias noin vuoden ajan tehdä kävelyretkiä hoitajien seurassa tutustuakseen eläinkuntaan. Näillä retkillä se yleensä suhtautui hyvin halveksuvasti toisiin eläimiin. Kun se kasvoi täysikokoiseksi ja voimat lisääntyivät, täytyi kävelyretket lopettaa. Siitä lähtien se sai seurata maailman menoa ristikon takaa. Seurana Eliaksella oli karhukuningatar, Viipurista Korkeasaareen toukokuussa 1924 siirretty, vuonna 1923 syntynyt Maija. Jos Elias oli perso hunajalle, niin kelpasivat sille kaupan makeisetkin. Karkkipaperit Elias kuori taitavasti suurilla kynsillään. Elias oli kaikkien eläintarhan vieraiden lemmikki ja eli korkeaan ikään.

Norjan kuningas Haakon VII ja Elias kuvattuna Päällystökoulun pihalla 4.6.1928. Kuvakaappaus Hakkapeliitta-lehdestä 25/1928