Insinööriupseerikurssi 8 tutustumassa Riihimäellä Viestikeskuskorjaamoon 1976. Kuva Perinneyhdistys

Insinööriupseerikurssit

Puolustusvoimissa on varsin runsaasti myös henkilöstöä, joka on palkattu siviilikoulutuksen perusteella ja palvelevat erikoisupseerin virassa. Yhden huomattavan erikoisupseeriryhmän muodostavat insinööriupseerit. Vaikka ensimmäiset insinööriupseerit koulutettiin Suomen laivastossa jo 1920, ei heille ollut järjestetty sotien jälkeen mitään sotilaallista jatkokoulutusta. Voimassa oleva asetus kuitenkin edellytti jatkokoulutusta insinöörieverstiluutnantin ja sitä korkeampiin virkoihin.

Insinöörikenraalimajuri Reino Rissasen aloitteesta Taistelukoulu järjesti ensimmäiset insinöörien kurssit vuonna 1956 Insinööriupseerikurssit n:o 1 ja 2. Kummankin kurssin kestoaika oli kolme kuukautta. Ensimmäinen kurssi oli tarkoitettu insinöörikapteeneille ja toinen insinöörimajureille. Vuonna 1957 kurssien nimet muutettiin insinöörikapteeni- ja insinöörimajurikursseiksi.

Insinöörikapteenikurssin päämääränä oli perehdyttää oppilaat taktiikan perusteisiin ja oikean käsityksen antaminen perusyhtymän (prikaati) ja joukkoyksikön (pataljoona) johtamisesta. Lisäksi oppilaat piti opettaa tuntemaan ne vaatimukset, ”mitkä taktiikka asettaa toisaalta eri aselajeille ja toisaalta sotatekniikka yleensä Suomen oloissa”. Insinöörimajurikurssille opetettiin lisäksi aika laajasti sotataloutta ja sodan ajan huoltoa. Molemmille kursseille oli järjestetty useita tutustumisia joukko-osastoihin ja teollisuuslaitoksiin.

Tämän jälkeen insinööriupseerikursseista muodostui yksi Taistelukoulun pysyvistä kursseista pitkäksi aikaa. Seuraavat insinöörikapteenikurssit pidettiin vuosina 1957, 1958 ja 1960. Insinöörimajurikurssi muuttui insinööriesiupseerikurssiksi, joka järjestettiin 1959. Tämän jälkeen järjestelyjä muutettiin niin, että kurssit yhdistettiin ja nimeksi tuli insinöörien taktillinen kurssi ja niitä pidettiin 1965 ja 1968. Insinööriupseerien koulutus jouduttiin Taistelukoulun rakennustöiden ja suurten kapteenikurssien aiheuttaman tilanpuutteen vuoksi siirtämään muualle. Koulutus jatkui Taistelukoululla 1976, jolloin järjestettiin Insinööriupseerikurssi 8.

Pääesikunta asetti kurssien opetustavoitteet ja sieltä komennettiin myös asiaan vihkiytynyt insinöörieverstiluutnantti kurssinjohtajaksi. Taistelukoulun taktiikan opettaja toimi hänen apulaisenaan ja vastasi taktiikan koulutuksesta. Kurssinjohtaja apulaisensa kanssa laati kurssin tarkan opetussuunnitelman, jonka Pääesikunta hyväksyi. Kurssin järjestelyvastuu oli Pääesikunnalla ja Taistelukoulu antoi huollollisen tuen ja kouluttaja-apua.

Kurssien opetukseen kuului johtamisoppia, sekä yleistietoa puolustusvoimista, turvallisuuspolitiikasta, puolustusmateriaalista ja suorituskyvystä. Taktiikkaa ja valmiuden kohottamista selvitettiin karttaharjoituksena teoreettisen tilanteen pohjalta prikaati-/armeijakunnan ”raameissa”. Näin koulutettaville pyrittiin antamaan riittävä tietous joukkojen toiminnasta oman tehtävänsä ymmärtämiseksi. Sotatalous ja

sodan ajan huolto olivat tärkeä osa opetuksesta, samoin vierailut joukko-osastoihin ja teollisuuslaitoksiin. Ohjelmaan kuului myös rynnäkkökivääriammunta Taistelukoulun kivääriradalla.

Taistelukoulu tuki mielellään insinööriupseerikurssien järjestämisessä. Pienen aktiiviupseeristomme kannalta on ollut hyväksi, että on puolin ja toisin on voitu syventää virkaveljien tuntemusta. Viimeinen insinööriupseerikurssi toimeenpantiin Taistelukoululla 1990 luvun alkupuolella.

Insinöörien taktillinen kurssi 3 pioneeriharjoituksessa Korialla keväällä 1965. Kuva Vilho Aho