Jalkaväen kapteenikurssi 61:n oppilasupseereita harjoituksessa keväällä 1988. Kuva Perinneyhdistys
Taistelukoulu
Jalkaväen kapteenikurssit
Jalkaväen kapteenikurssit tunnettiin aiemmin nimillä komppanianpäällikkökurssi vuosina 1927-1930 ja kapteenikurssi vuosina 1930-1952.
Ensimmäisen komppanianpäällikkökurssin alkamispäivästä 10.10.1927 Viipurin Markovillassa tuli Taistelukoulun vuosipäivä. Kun Taistelukoulun toiminta päättyi, on 1.1.1993 alkaen päivää vietetty Taistelukoulun perinnepäivänä. Kurssilaiset olivat lähes kaikki kapteeneita, pääasiassa jääkäreitä ja Wiipurin upseerikokelaskurssin, sekä muita vapaussodan aikaisia tai jälkeisiä kursseja käyneitä. Ensimmäisellä kurssilla oli vain yksi kadettiupseeri, mutta kurssilta viisi lähtien jo lähes kaikki olivat kadettikoulun käyneitä. Kursseille komennettiin myös muiden aselajien upseereita. Kurssien pituus oli noin kolme kuukautta. Kurssivahvuudet vaihtelivat 24-30 väillä.
Oppiaineet olivat:
– Yleinen taktiikka,
– kenttä- ja taisteluharjoitukset,
– jalkaväkitaktiikka,
– ase- ja ampumaoppi,
– linnoitusoppi,
– viestipalvelus,
– kaasusuojelupalvelus,
– sotilasopetusoppi ja
– ruumiinharjoitukset.
Vuonna 1929 otettiin käyttöön Sotakorkeakoulun mallin mukaan painokertoimet, alkuvaiheessa 6-10. Näillä voitiin arvostelussa painottaa eri aineiden merkitystä.
Kurssin nimi muuttui komppanianpäällikkökurssiksi kurssista 8 alkaen (v. 1930/-31). Kurssit pitenivät 5-6 kuukauden pituisiksi. Kurssi n:o 16 ehti kestää vai vajaa kolme kuukautta sen keskeytyessä ylimääräisten harjoitusten alkamisen takia 10.10.1939.
Oppilasupseerit kirjaavat ylös kommentteja kurssitoverin suorituksesta n. 1930. Kuva Perinneyhdistys, Sakari Simeliuksen kokoelma
Sotaa edeltävän viimeisen kurssin tiedot jäivät kirjaamatta oppilasmatrikkeliin, joten ehkä tästä syystä Santahaminassa 1945 aloittanut kurssi sai saman järjestysnumeron, 16. Kurssin tavoitteet ja oppisisältö olivat perusteiltaan samoja kuin aiemminkin komppanianpäällikkökursseille. Sodan kokemukset vaikuttivat eniten taktiikan opetukseen, jossa opettajien ja oppilaiden sotakokemuksista saatiin hyviä esimerkkejä. Oppilaathan olivat sodan käyneitä majureita ja kapteeneita, kuten vielä 1950-luvun puoliväliin saakka.
Kurssien uudistus toteutettiin syksystä 1952 (kurssi n:o 25). jolloin kapteenikurriin yhdistettiin sekä ase- ja ampumateknilliset, että jalkaväkiupseereiden kranaatinheitinkurssit. Samalla kurssin nimi muuttui Jalkaväen kapteenikurssiksi. Kurssien pituus kasvoi muutoksen jälkeen melkein vuoden mittaiseksi. Koulutusta tarkasteltiinkin ja 1955 aloitettiin sotaa edeltävän mallin mukaan jalkaväen luutnanttikurssit (vuodesta 1957 jalkaväen yliupseerikurssit). Luutnanttikurssin käyneitä komennettiin kapteenikursseille vuodesta 1958 alkaen. Samalla kapteenikurssia lyhennettiin ja kurssi kesti enää 6 ½ kuukautta.
Uusitun opetusohjelman mukaan jalkaväen kapteenikurssin päämäärä oli antaa oppilasupseereille ”taito kaikissa olosuhteissa kouluttaa, johtaa ja hallita kivääri- ja raskasasekomppaniaa sekä toimia sodan aikana pataljoonan komentajana.” Tämä vaikutti luonnollisesti oppiainejakoon ja oppisisältöön. Tässä käsitellään näitä yhtenä kokonaisuutena siten, kuin asianlaita oli keskimäärin 1980-luvulla. (esimerkkinä kurssi 63, 14.8.189-30.5.1990)
Jalkaväen kapteenikurssi 51:n oppilasupseerit taktiikan työn ääressä syksyllä 1977. SA-Kuva
Oppiaineet ja niiden sisältö (suluissa tuntimäärä/arvostelukerroin)
Johtamisoppi (104 h/10)
Opetus sisälsi muutamia tunteja johtamisen teorioita käytännön esimerkein. Kurssinjohtaja vastasi tästä itse ja joskus mukana oli ulkopuolisiakin asiantuntijoita. Käytännön johtamisharjoittelu ja johtajana toimiminen arvosteluineen tapahtui eri maastoharjoitusten yhteydessä. Myös kieliluokassa tapahtunut käskynantoharjoittelu tulee laskea tähän kokonaisuuteen.
Taktiikka (388 h/15)
Kasvatus- ja opetusoppi (329 h/10)
Varsinaista teoriaopetusta ei Kadettikoulun tapaan jalkaväen kapteenikursseilla ollut. Aineen laaja tuntimäärä muodostui käytännön harjoituksista ja perusyksikön päällikön toimintaan liittyvästä opetuksesta. Kurssien talvisilla ampumaleireillä harjoitusjoukkoina oli Pohjan Prikaatin aliupseerikoulun varusmiehet. Kurssilaiset suunnittelivat ja johtivat heille, niin käsiase-, kranaatinheitin- kuin panssarintorjunta-ammunnatkin. Näistä syntyy tuo suurehko laskennallinen tuntimäärä. Oppilaiden suoritukset arvosteltiin johtamissuorituksina, kuten taktiikan ja maastoharjoitusten ”junailutkin”. Myös 1980-luvun pataljoonan kertausharjoitukset kuuluivat kurssilaisten osalta tämän oppiaineen piiriin.
Jalkaväen kapteenikurssin oppilasupseeri valvomassa reserviläisten taisteluammuntoja 1984. SA-kuva
Maasotaoppi (47 h/9)
Oppiaineen sisältöön kuuluivat eri aselajien ja sodan ajan huollon opetus. Se oli liitetty taktiikan ja johtamisopin opetukseen eri harjoituksissa. Teoriaa oli vain nimeksi. Esimerkiksi harjoituksessa: prikaatin puolustustaistelu oli vain 1-2 erillistä tuntia kunkin aselajin toiminnasta puolustustaistelussa antamaan perusteita suunnittelulle ja käskyjen laatimiselle eli asia kuului aselajitaktiikan piiriin.
Merisotaoppi (7 h/ei arvosteltu erikseen)
Opetus antoi perusteet ymmärtää puolustushaaran toimintaa ja oppilaille selvitettiin merivoimiemme kalusto ja suorituskyky sekä merivoimien tehtävät eri valmiusvaiheissa. Rannikonpuolustusharjoituksessa (taktiikkaa) otettiin esille yhteistoimintakysymyksiä.
Ilmasotaoppi (13 h/ei arvosteltu erikseen)
Opetus antoi perusteet ilmavoimiemme suorituskyvystä ja käytöstä ja ilmavoimien tehtävistä eri valmiusvaiheissa. Myös suurvaltojen ilmavoimien toimintaperiaatteet ja suorituskyky kuului opetukeen. Ilmatorjunta sen sijaan kuului aselajiopetukseen taktiikassa ja maasotaopin sisällä.
Suojelu- ja sääoppi (10 h/ei arvosteltu erikseen)
Opetus sisälsi muutamia teoriatunteja niin suojelu kuin sääalaltakin. Tähän kuului niin taistelukaasut, biologisetaseet kuin ydinaseetkin. Joukkojen orgaanisten suojeluelinten toiminta ja käyttö tuli ymmärretyksi mm. taktiikan harjoituksissa. (esim. pataljoonan suojeluryhmä). Sama todettakoon sääpalvelusta.
Hallinto (63 h/7)
Oppiaine oli tärkeä rauhan ajan perusyksikön päälliköiksi koulutettaville. Opiskelijat olivat toimineet joukko-osastoissa perusyksiköissä, jotkut päälliköiden sijaisinakin. Opetukseen kuului yksikön johtamista ja saapumiserän koulutuskierrossa. Oikeudenhoito oli yksi keskeisin asia. Opettajana oli useimmiten Pääesikunnan asessori. Opetuksessa selvisi mikä on joukko-osastossa kunkin kurinpitovalta ja vastuu oikeudenhoidossa. Opetus käsitti runsaasti esimerkkejä elävästä elämästä ja opetusvaiheen jälkeisessä koulutyössä oppilas sai tehtävän selvittää, miten annettu tapaus tutkitaan ja päättää, mikä rangaistus rikkomuksesta annetaan.
Sotatekniikka (19 h/ei arvosteltu erikseen)
Opetus sisälsi viimeaikaisimman sotateknisen kehityksen eri aloilta.
Liikuntakasvatus (51 h/3)
Kurssilaisille pidettiin luennot fyysisen ja henkisen kunnon merkityksestä sotilasjohtajalle. Viikko-ohjelmassa oli 1-2 tunti johdettua liikuntaa, käsittäen olosuhteiden mukaan juoksua, hiihtoa, suunnistusta ja jopa uintia. Myös henkilökunnan palvelusammunnat suoritettiin usein kurssin aikana ja laskettiin liikuntakasvatuksen tuntimääriin. Johdetun liikunnan johti vuorollaan kurssin opiskelija.
Kun kursseilla oli em. lajeista myös kilpailuja oli tuntimäärä laskennallistakin lukua suurempi. Kilpailut olivat yhteisiä esiupseerikurssin ja henkilökunnan kesken.
Kurssin päätyttyä parhaat urheilijat palkittiin. Jalkaväen kapteenikurssi 47 oppilasupseerit palkittavina maaliskuussa 1974. Kuva Perinneyhdistys
Turvallisuuspolitiikka (21 h/3)
Opetus käsitti maamme kansainväliseen tilanteeseen, geopoliittiseen asemaamme ja historiaan perustuvan turvallisuuspolitiikkamme perusteet. Lähes 1980-luvun lopulle asti kurssilaiset lienevät oppineet liturgiaan kuuluneen YYA-sopimuksen keskeisimmät sanamuodot ulkoa. Asian sisäistäminen saattoi jäädä vajaaksi.
Historia (38 h/3)
Opetus sisälsi maailmansotien syyt, yleiskulun ja seuraukset sekä niihin sitoen vapaussodan ja viime sotiemme syyt, tapahtumat ja seuraukset. Painopiste oli talvisodassa ja jatkosodassa.
Matematiikka (40 h/3)
Perusteina oli lukion matematiikan taso. Käytäntö painottui tilastomatematiikkaan ja todennäköisyysoppiin. Käytännössä laskettiin paljon osuma- ja vaikutustodennäköisyyksiä sekä hajontakuvioita eri asejärjestelmillä.
Fysiikka (12 h/ei arvosteltu erikseen)
Yleinen tekniikka (38 h/7)
Vieras kieli (35 h/3)
Kurssilaiset opiskelivat yleensä lukion ja Kadettikoulun pohjalta parhaiten osaamaansa vierasta kieltä, yleensä saksaa tai englantia. Englanti sai valta-aseman mitä lähemmäs viimeisiä kursseja tultiin. Harvat Kadettikoulussa venäjän valinneet jatkoivat sen parissa myös kapteenikursseilla. Joskus oli yksittäisiä ranskan lukijoitakin.
Opetus tapahtui yleensä kieliluokassa, joka oli aikanaan alansa huippua. Oppilaat saivat tekstejä käännettäväksi tai kyseisellä kielellä referoitavaksi seuraavaa tuntia varten. Opettajat olivat kielen opettajia.
Tutkijakoulutus (5 h/8)
Teorian opetuksen tuntimäärä ei mahdollistanut syvällistä perehdyttämistä tutkimusmenetelmien tieteellisiin perusteisiin. Kukin oppilas laati valitsemastaan aiheesta keskimäärin 10-15 sivuisen kirjallisen tutkielman. Aihetta sai esittää tai valita sen opettajien antamista aiheista. Aiheet liittyivät komppania-pataljoonatason rauhan ajan koulutukseen tai hallintoon tai pataljoonatason taktiikkaan.
Varsinainen työn tekeminen oli mitoitettu sadan tunnin mittaiseksi. Taso oli kovin kirjava kurssilaisen panostuksesta riippuen. Työt arvosteli vähintään kaksi opettajaa ja kiitettävät arvosanat päätti vielä laajempi opettajakollegio.
