Rintamaupseereita opiskelemassa raskasta kranaatinheitintä, heinäkuu 1942. Kuva Perinneyhdistys
Suojeluskuntakoulutus
1. Talvisodan 3. Sotasairaala
Syksyllä 1939 Päällystökoululla oli käynnissä syyskuun alussa käynnistynyt Kenttätykistön ampumakoulun kurssi, joka keskeytettiin yleisten harjoitusten alkaessa. Koulun toiminta oli keskeytyksissä tammikuuhun saakka. Tuolloin koulun tiloihin sijoitettiin Sotasairaala 3:n osasto, joka oli jouduttu evakuoimaan Hyvinkäältä Neuvostoliiton uudenvuodenaaton pommitusten vaurioittamista tiloista.
Sotasairaala toimi Päällystökoululla 12.5.1940 saakka, jolloin potilaat siirrettiin muihin sairaaloihin, henkilöstö siirrettiin tai kotiutettiin. Materiaali siirrettiin muihin sairaaloihin ja varastoihin.
2. Koulutustoiminta välirauhan aikana
Päällystökoulun koulutustoiminta käynnistyi uudelleen kesällä 1940 ja jatkui kevääseen 1941. Molempina kesinä järjestettiin myös Lottien valistus- ja leiripäivät. Viimeinen Päällystökoululla järjestetty kurssi päättyi sunnuntaina 15.6.1941, jolloin lotat lähettiin kotiin.
3. Jatkosodan 3. Sotasairaala
Sotasairaala 3:n perustaminen aloitettiin 17.6.1941. Sotasairaalan päällikkölääkäriksi määrättiin professori, lääkintäkapteeni (4.11.1941 lääkintämajuri) Per Nylander. Sairaalaan komennettiin lääkäreiden, sairaanhoitajien ja muun hoitohenkilöstön lisäksi lottia ja reserviläisiä. Päällystökoulun palkattu henkilöstö komennettiin Sotasairaalan palvelukseen.
Sairaalan toiminta lopetettiin 27.12.1941, jolloin hoidettavat potilaat siirrettiin 1. Sotasairaalaan Helsinkiin. Sotasairaalan kalusto ja välineet siirrettiin muihin sairaaloihin ja varikolle. Osa materiaalista jouduttiin väliaikaisesti varastoimaan Lentokonehalliin.
4. Rintamaupseereiden koulutus
Maavoimien kaikkien aselajien aktiivi- ja reserviupseerikoulutus keskittyi jatkosodan aikana Suojeluskuntain Päällystökoululle. Sotasairaalan toiminnan päätyttyä koulutus alkoi maaliskuussa 1942, jolloin käynnistyivät rintamaupseerikurssit (myöhemmin nimi muutettiin joukkueenjohtajakurssiksi). Kaksiviikkoisille kursseille komennettiin rintamajoukoista joukkueenjohtajia ja nuorempia komppanianpäälliköitä.
Kurssien opetustarkoituksena oli taktillisten ja taisteluteknillisten asioiden opettaminen hyökkäysvaiheen aikana syntyneiden kokemusten valossa. Kurssien johtajina toimivat majurit Eino Penttilä, Kaarle Haataja ja Vilho Huhtanen. Yhdeksällä kurssilla koulutettiin 1 017 upseeria, ennen kuin joukkueenjohtajien täydennyskoulutus siirrettiin syksyllä 1942 sotatoimiyhtymien tehtäväksi.
Syksystä 1942 alkaen Päällystökoulu keskittyi pataljoonankomentajien kouluttamiseen. Ensimmäiset kaksi kurssia järjestettiin nimellä ”Rintamakomppanianpäällikkö- ja pataljoonakomentajakurssi”, seuraavat viisi kurssia nimellä ”Pataljoonankomentajakurssi” ja viimeiset kolme kurssia nimellä ”komentajakurssi”.
Parin-kolmen viikon mittaisen kurssin tarkoituksena oli sotakokemusten perusteella opettaa uusia taktillisia menettelytapoja sekä valmentaa koulutettavia sotilaskasvatuksessa. Kurssien johtajina toimivat everstiluutnantti Paavo Hirvelä ja majuri Usko Herranen. Komentajakursseja järjestettiin yhteensä kymmenen, joista viimeinen jouduttiin keskeyttämään parin päivän toiminnan jälkeen suurhyökkäyksen alettua. Yhteensä kursseilla koulutettiin 207 upseeria.
Rintamaupseerien täydennyskoulutuksen ohella annettiin jatkosodan aikana Päällystökoululla laajaa kouluttajakoulutusta raskasaseupseereille. Myös konekivääriupseereille järjestettiin kouluttajakursseja. Kurssitarjonta oli monipuolista, sillä koulutusohjelmaan kuuluivat panssarintorjuntaupseerien kurssit, panssarinlähitorjuntakurssit sekä tykkikomppanianpäällikkökurssit.
Päällystökoulun kursseilla jaettiin rintamaupseereille saksalaista tietämystä, sekä opetettiin uusien panssariaseiden käyttöä. Tammikuussa 1944 saksalainen eversti Ernst Nobis luennoi Neuvostoliiton taktiikan ja panssarihyökkäyksen kehityksestä kuudellekymmenelle suomalaisupseerille. Kuuntelijoina oli esiupseerien orientoiva kurssi, jolle osallistujia olivat mm. everstit Valo Nihtilä, Sakari Simelius ja Bertel Ikonen. Touko-heinäkuussa järjestetyillä kuuden viikon kursseilla eri aselajien upseereita perehdytettiin uusiin saksalaisiin panssarintorjunta-aseisiin. Majuri Kalle Haatajan johdolla 258 upseeria sai koulutuksen panssarinyrkkeihin ja panssarikauhuihin.
Viimeiset Päällystökoulun järjestämät kurssit olivat elokuussa 1944 järjestetty kolmiviikkoinen kranaatinheitinkouluttajakurssi sekä syyskuussa järjestetty kaksiviikkoinen kouluttajakurssi.
5. Saksalaisten ja virolaisten upseerien kurssit
Suomalaiset upseerit olivat vuodesta 1941 lähtien kouluttaneet saksalaisille upseereille talvitaistelutaitoa. Päällystökoulu sai tehtäväkseen järjestää kurssit joukkoyksikköjen komentajille. Oppilaat tulivat Tuusulaan Saksan kaikilta rintamilta, jotka ulottuivat Muurmanskin tasalta Saharaan. Kurssinjohtajina toimivat koulunjohtaja eversti Eino Virkki ja everstiluutnantti Bror Suvantola. Kouluttajista mainittakoon ensimmäisellä kurssilla toimineet Jorma K. Miettinen sekä Lake Placidin olympialaisissa kultaa hiihtänyt Veli Saarinen.
Kolmen viikon kurssilla saksalaisille opetettiin metsätaistelua sekä sissitoimintaa. Koulutus alkoi oppitunnilla, jonka aiheena oli ”Jalkaväen hiihtovälineet, niille asetettavat vaatimukset ja niiden hoito”. Ensimmäiset hiihtoharjoitukset jouduttiin pitämään helpossa maastossa, sillä osa oppilaista oli ensimmäistä kertaa suksilla. Hiihdon ohessa opeteltiin laavun ja rakovalkean tekoa sekä muita partiotehtävissä tarvittavia taitoja. Lisäksi opeteltiin hiihtämistä avorivissä umpihangessa, maahan heittäytymistä, lumessa ryömimistä, nopeaa tulenavausta jne. Myös ladun avaamista ja suunnistamista metsämaastossa harjoiteltiin ahkerasti.
Kursseista ensimmäinen pidettiin tammi-helmikuussa 1943 ja kaksi seuraavaa kurssia vuoden 1944 puolella.
Suomen armeijassa palvelleille upseereille ja aliupseereille järjestettiin toukokuussa 1944 kaksiviikkoinen jatkokoulutustilaisuus. Kurssille osallistui yhteensä 41 virolaista.
