Kurssirakennus 1930-luvun lopulla. Kuva Perinneyhdistys, Edvin Wikströmin kuvakokoelma
Päärakennus (kurssirakennus, rakennus n:o 1)
Uuden opintorakennuksen suunnittelu tilattiin arkkitehti Matti Paalaselta, joka oli aiemmin suunnitellut kasinorakennuksen laajennuksen ja korjauksen. Rakennusurakoitsijaksi valittiin rakennusmestari Oskari Vilamo.
Rakennuspaikaksi valittiin urheilukentän ja rannan väli, jossa ollut miehistörakennus purettiin kesällä 1933. Uuden rakennuksen rakentaminen päästiin aloittamaan elokuussa ja harjannostajaisia saatettiin juhlia jo saman vuoden joulukuussa. Valittu rakennuspaikka oli haastava, sillä maaperä oli pehmeää ja vuosikymmenien kuluessa on haasteeksi tullut vesi, joka on vaurioittanut rakennuksen rakenteita.
Rakennuksesta tuli kolmikerroksinen, joista kahdessa alimmassa kerroksessa oli majoitustilojen lisäksi myös luokkatiloja. Majoitustupia oli 18 ja jokaiseen voitiin majoittaa kymmenen henkilöä, joten rakennuksessa oli yhteensä 180 majoituspaikkaa. Jossakin luentosalissa oli kalteva lattia, joka mahdollisti elokuvien esittämisen. Opettajainhuoneen, sairastuvan ja lääkärin vastaanottohuoneen sisustuksista huolehti Päällystökoulun kummiyhdistys, Lotta-Svärd X. Lotta-Svärdin keskusjohtokunta lahjoitti taloon ikkunaverhot.
Rannan puolelle sijoitettujen leveiden käytävien ikkunoista avautui näkymä Tuusulanjärvelle, toisella sivulla taas oli majoitustupien ovet. Rakentamisaikaan uusia järjestelyjä olivat kuivatus- ja peseytymishuoneet pesualtaineen ja jalkapesupaikkoineen. Tilasta löytyi myös saappaiden pesupaikka.
Kellarikerroksen keittiön ja ruokasalien suunnittelijana toimi sisustusarkkitehti Elna Kiljander. Uudenaikaisessa keittiössä keittäminen ja paistaminen tapahtui sähköllä. Ruoka valmistettiin 100 ja 200 litran vetoisissa, vedenpaineella kantensa avaavissa ja sulkevissa kattiloissa, monikerroksissa uunissa ja 40 litran kahvinkeittimessä. Keittiössä oli myös astiainpesuhuone pyyheliinakuivauskaappeineen, kylmiö, jonka seinät oli eristetty 10 cm korkkilevyillä sekä perkaus- ja perunainkuorimishuone. Ruokasaliin mahtui n. 200 henkilöä.
Sähkönkulutus kasvoi niin suureksi, että pihalla olleessa puisessa rakennuksessa ollut muuntamo ei riittänyt, vaan tien taakse jouduttiin rakentamaan uusi muuntamo. Tuusulan Seudun Sähkölaitoksen johtaja Lauri Lindbergin suunnittelema muuntamo on edelleenkin pystyssä.
Talvisodan aikana rakennuksessa toimi Sotasairaala 3:n osasto. Tällöin ruokasalia nähtävästi aiottiin käyttää väestönsuojana, sillä rakennuksen kattoa vahvistettiin tukemalla sitä paksuilla parruilla.
Rakennuksen kolmanteen kerrokseen tehtiin luentosali ja asunnot palvelushenkilökunnalle. Kerros oli hiukan kapeampi kuin alemmat kerrokset.
Rakennuksen itäkulmassa on pyöreä torni, joka sai vaikutteita opintorakennuksesta ja portista. Rakennuksen alakertaan tuli kaksi putkahuonetta ja yläkertaan tehtiin tila koulun museolle, jonne oli tarkoitus koota suojeluskuntalaisia ja lottia esittelevää esineistöä. Portaikossa oli seinämaalaus, jossa oli teksti; ”Sanoa ei saisi, jotta koskaan puuttui Suomen maassa miestä, milloin kutsuu Isänmaa ja kotikontu, usko isien ja omatunto.”
Pyöreän tornin käyttötarkoitus on vaihdellut vuosikymmenien aikana.1950-luvulla toisessa kerroksessa toimi lyhyen aikaa aliupseerikerho. Myöhemmin tilaan sijoitettiin koulun puhelinkeskuksen hoitajan tilat. Kun puhelinkeskus siirrettiin 1990-luvulla Hyrylään, tehtiin sen tilalle ryhmätyötila.
Myös piha-alue koristettiin kasveilla, joiden istuttamisessa avustivat Järvenpään kotitalousopiston oppilaat.
Sodan jälkeen Suomen Punainen Risti sijoitti rakennukseen sotavammasairaalan. Tiloja muutettiin tarkoitukseen soveltuviksi ja tupiin esimerkiksi asennettiin pesualtaat. Vaikka ajan elintarvikepulan ymmärtää, tuntuu silti erikoiselta se, että alimman kerroksen luokan lattia purettiin ja tilalle levitettiin multakerros tomaattiviljelmää varten.
Peruskorjaukset
Taistelukoulun muutettua alueelle koulunjohtaja eversti Adolf Ehrnrooth esitti, että rakennuksen kolme luokkaa peruskorjattaisiin. Majoituslautakunta suostui ainoastaan siihen, että tomaattiviljelyksen käytössä olleeseen luokkaan saatiin rakentaa puulattia.
Taistelukoulun toimesta 1950-luvulla rakennus peruskorjattiin. 1. ja 2. kerroksen peruskorjaus saatiin valmiiksi 1956. Korjauksen yhteydessä käytävät siirrettiin keskelle ja molemmille puolille tuli majoitushuoneita, jotka oli tarkoitettu kahdelle oppilaalle.
Vuonna 1959 valmistui 3. kerroksen peruskorjaus. Kerros laajennettiin samanlevyiseksi alempien kerrosten kanssa, jolla muutoksella saatiin lisää majoitustilaa. Uusia majoituspaikkoja tuli 24 kahden hengen ja kaksi yhden hengen huonetta. Peruskorjauksen suunnitteli puolustusministeriön arkkitehti Heidi Vähäkallio-Hirvelä, jonka puoliso eversti Paavo Hirvelä toimi Taistelukoulun johtajana.
Samalla saatiin koululle ajanmukaiset keskusradiolaitteet, joita tarvittiin esimerkiksi sotapeleissä. Ruokasali, joka oli tummunut epäviihtyisäksi, maalattiin uudelleen ja myös keittiö uusittiin.
Kolmanteen kerrokseen tuli luokkahuone, jonka mainostettiin olevan puolustuslaitoksen paras. On hyvä verrata tuon ajan hienouksia tämän päivän luokkaympäristöön, joten tarkastellaan tuota luokkaa hiukan tarkemmin. Havainto-opetus pystyttiin heijastamaan kankaalle ja havaintotauluja voitiin liikuttaa pysty- ja vaakasuoraan. Luentosalin takaosan aitiosta pystyivät muut opettajat mikrofonien avulla avustamaan edessä olevaa pääluennoitsijaa. Opettajan paikka oli korokkeella, joten opettaja pystyi näkemään hyvin kaikki opetettavat.
Lisärakennus
Opintorakennuksen uuden siiven rakennustyöt käynnistyivät 1969 ja rakennus saatiin otettua käyttöön 1971. Rakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Ålander ja Packalen. Rakennus tuli vanhan osan ja maantien väliin, pääosin urheilukentän päälle.
Uuden osan kahteen ylimpään kerrokseen tuli kahden hengen majoitushuoneita opiskelijoille. Alimpaan kerrokseen tuli opettajien käyttöön toimistohuoneita sekä 25 metrin sisäampumarata. Ampumaradalla oli mahdollista ampua pienikaliiperisilla ruuti- ja ilma-aseilla. Ampumarataa saivat käyttää henkilökunnan lisäksi reserviläisyhdistysten jäsenet. 1980-luvun lopussa sisäampumaradan äänieristystä parannettiin reserviläisjärjestöjen talkootyönä.
Vanhan ja uuden osan yhdistäneeseen osaan tuli 150 hengen auditorio ja sen eteen avara aula. Yhdysosan kellarikellokseen rakennettiin myös kaksi luokkahuonetta ja pelastuslain edellyttämä väestönsuoja. Pääsisäänkäynti siirtyi yhdyssiipeen.
Kun uusi osa oli saatu käyttöön, tehtiin vuoden 1972 aikana vanhan osan peruskorjaus. Peruskorjauksessa rakennettiin portaat ensimmäisestä kerroksesta ruokasaliin. Samalla varastojen seiniä siirrettiin. Koska lämpökeskuksen valmistuttua oma pannuhuone kävi tarpeettomaksi, rakennettiin hiilivarastoon ja pannuhuoneeseen sotilaskodille tilat. Aikaisemmin sotilaskoti oli toiminut iltaisin ruokasalissa, josta myös poistettiin tarpeettomana keittiön ja ruokasalin välissä olleet tarjoiluikkunat.
Vuonna 1974 saatiin kurssirakennuksen alakerran luokka muutettua kielistudioksi, joka mahdollisti tehokkaan kielten sekä käskynantotekniikan opettamisen.
Toimisto- ja muita toimitiloja sijoitettiin Päärakennuksen vanhempaan osaan, jonka entisistä miehistötuvista poistettiin kiinteät kaapit ja huoneet maalattiin. Toiseen kerrokseen jouduttiin tekemään perusteellisempi remontti. Koulutustilaisuuksiin osallistui myös runsaasti naisia, joten WC-tilat jouduttiin jakamaan naisten ja miesten puoliskoihin.
Kun Puolustusvoimien Kurssikeskus tarvitsi lisätilaa käyttöönsä, jouduttiin 2018 sisäampumarata ottamaan muuhun käyttöön. Koska uusi ruokasali ei täyttänyt uusia ruuanjakelukriteereitä, se jouduttiin peruskorjaamaan vuoden 2018. Samalla ruokala sai ruokalan suunnittelijan mukaan nimen “Elna”.