Lasten pikkujoulu ruokalassa 11.12.1966. Kuva Perinneyhdistys

Elämää Taistelukoulun alueella

Koivikon alue, joka muuttui 1949 Taistelukoulun alueeksi, muodosti kieltokyltteineen yleisöltä erillisen, salaperäisen alueen. Taistelukoulun toimintaa opetuslaitoksena on käsitelty lehtiartikkelien ja puolustusvoimien julkaisujen yhteydessä. Oman historiateoksen koulu sai vuonna 1977, kun 50-vuotispäivien yhteydessä julkaistiin majuri Sampo Ahdon kirjoittama ”Taistelukoulu 1927-1977” teos. Taistelukoulun Maanpuolustuskorkeakouluun yhdistämisen jälkeen vuonna 1993 julkaistiin everstiluutnantti Vesa Yrjölän toimittamana laajennettu versio Ahdon teoksesta ”Taistelukoulu 1927-1992”.

Taistelukoulun alue käsitti kuitenkin paljon muutakin, kuin upseerien koulutusta. Alueella asui runsaasti koulun henkilökuntaa perheineen. 1950- ja 1960-lvuilla oli koko ajan suuri pula asunnoista, eikä rakennusten kuntokaan ollut kovin kummoinen. Asukkaat saattoivat joutua vääntämään kättä Rakennuslaitoksen kanssa, saadakseen asuinhuoneistojensa lämmöt inhimilliselle tasolle. Asuntojen puuttuminen ja huono kunto johtui määrärahojen puutteesta. Asuntotilanne helpottui, kun 1970-luvun alussa alueelle rakennettiin kaksi kerrostaloa.

Perheille ja varsinkin lapsille alueella asuminen oli kokemus, jota lämmöllä muisteltiin vielä vanhoilla päivilläkin. Ympäristö Tuusulanjärven rannalla tarjosi erinomaiset puitteet erilaisille leikeille ja urheilulle. Alueen kerhot toimivat henkilöstöä yhdistävänä, sillä kerhot eivät olleet pelkästään juhlimista varten. Kerhot järjestivät yhteistä toimintaa myös rouville ja koko perheelle. Oli lasten pikkujouluja, urheilukilpailuja, ulkoilutapahtumia jne. Lisäksi kerhot olivat erinomainen paikka erilaisten perhejuhlien järjestämiseen. Kesäisin perheet saattoivat viettää piknikkejä puiston nurmikolla.

”Linja-autossa on tunnelmaa”. Taistelukoulun esikunnan henkilöstöä virkistyspäivän matkalla 1975. Kuva Perinneyhdistys

Syrjäisyydestä oli tietenkin haittojakin. Tuomaalan koulu oli lähellä, mutta sen jälkeen oli lasten lähin opiskelupaikka Keravalla. Liikenneyhteydetkään eivät olleet kovin hyvät. Kauppoihin oli matkaa ja niinpä jouluostoksetkin tehtiin yhteisostona. Koulun huoltopäällikkö apureineen jakoi vielä jouluaattonakin sisäampumaradalla viimeiset tilaukset, kunnes hekin pääsivät valmistautumaan omaan jouluunsa.

1980-luvulla yhä useampi henkilökuntaan kuulunut hankki lähiympäristöstä omistusasunnon. Jokaisella alkoi olla oma auto, joka mahdollisti osallistumisen lähialueen yhteisöjen toimintaan. Alue alkoikin hiljentyä ja erityisesti se vaikutti kerhojen toimintaan. Niinpä molemmat kerhot joutuivat vuoteen 2010 mennessä lopettamaan toimintansa.

Taistelukoulun Perinneyhdistys on mainiolla tavalla avannut alueen sisäistä toimintaa Reijo Piiran kirjoittamissa kirjoissa ”Taistelukoulun Upseerikerhon vuosikymmenet” ja ”Taistelukoululaiset”. Molemmat teokset ovat luettavissa Verkkomuseon mediakirjastossa. Lisäksi Veikko Huttunen kirjoitti Taistelukoulun Päällystöyhdistyksen 50-vuotisjuhlaan yhdistyksen historiikin ”Yhteisellä asialla” ja Antti Juutilainen toimitti pilke silmäkulmassa Taistelukouluun liittyviä humoristisia juttuja teokseen ”Taistelukoulu elää”.

Miten sitten oppilasupseerit muistavat oman kurssiaikansa. Alasivuilla Taistelukoulussa oppilasupseereina muistelevat kurssiaikaansa niin opiskelun, kuin myös vapaa-ajan suhteen. Kaikista tässä mainituissa kirjoissa ja muisteloissa on yhteisenä tekijänä se, että kertojille on jäänyt positiivinen muisto asuinpaikan yhteisöstä, työpaikastaan sekä opiskeluajastaan.