Yliluutnantti Vesa Tervo kunniavartiossa ”Upseerikoulutus 200 vuotta” -muistokyltin paljastustilaisuudessa 10.10.1979. Kuva Perinneyhdistys

Oppilasupseerina Jalkaväen Kapteenikurssilla (ev Vesa Tervo)

Minut komennettiin oppilasupseeriksi Jalkaväen Kapteenikurssille nro 53 Taistelukouluun 20.8.1979 – 30.5.1980 väliseksi eli lähes 9,5 kuukauden ajaksi. Kurssi kuului upseerien koulutusjärjestelmään, joka toimeenpantiin noin 4,5 vuotta Kadettikoulusta valmistumisen jälkeen. Kurssilaisia oli yhteensä 26. Heistä kaksi edusti vuotta nuorempaa kadettikurssia. Kurssin vanhin oli merikadettikurssilta 39 yli yhdeksän vuotta aikaisemmin valmistunut upseeri, joka oli palanut puolustusvoimien palvelukseen työskenneltyään vuosia yksityisellä sektorilla. Koulun johtajana oli eversti Jukka Suviniemi ja kurssinjohtajana aluksi everstiluutnantti Martti Keskitalo ja lokakuusta alkaen everstiluutnantti Mauri Mikkola. Opettajakunta oli hyvin motivoitunutta ja pätevää omiin tehtäviinsä.

Olin kurssin alkaessa 27-vuotias ja oppilasupseereiden nuorin. Olin palvellut nuoren upseerin kouluttajatehtävissä Kainuun Prikaatissa sen neljässä eri perusyksikössä, joista pisimpään Tiedustelukomppaniassa. Talvilajien lahjakkaat urheilijat valittiin palvelukseen tuohon Urheilukomppaniaan, jonka saapumiserät astuivat palvelukseen kesäkuun 15. päivänä. Koulutin valiojoukon peruskoulutus- ja aliupseerikurssivaiheet, kunnes minut siirrettiin prikaatin 3. tai 4. Kivääri- tai Sissikomppaniaan. Tiedustelukomppanian koulutusohjelma jakautui päivittäiseen sotilaskoulutukseen ja urheiluvalmennukseen. Tästä johtuen minulle oli kertynyt ensimmäisinä palvelusvuosinani ehkä muita oppilasupseereita vähemmän maastoharjoitusvuorokausia ja harjoittelua sodan ajan tehtävissä. 

Yhteistoimintaa noin kuukautta myöhemmin alkaneen esiupseerikurssin kanssa oli vain vähän. Kaksi Kainuun prikaatin vanhempaa upseeria opiskeli esiupseerikurssilla, jolloin viikonlopun kotimatkat matkattiin yhdessä samalla autolla.

Jalkaväen kapteenikurssin tavoitteena oli kouluttaa sodan aikaa varten jalkaväen pataljoonan komentajan ja pataljoonaupseerin tehtäviin kykeneviä upseereita sekä prikaatin esikunnan operatiivisen toimiston päällikön tehtävissä tarvittavat perustiedot omaavia upseereita. Rauhan aikaa varten koulutettiin jalkaväen perusyksiköiden päälliköiden tehtäviin kykeneviä upseereita sekä esikuntien toimistoupseerien tehtävissä tarvittavat perustiedot omaavia upseereita.

Tärkeimmän oppiaineen eli taktiikan tavoitteena oli oppia jalkaväen pataljoonien komentajan tehtävissä vaadittavat taktilliset tiedot ja taidot, perusteet toimia prikaatin esikunnan operatiivisen toimiston päällikön tehtävässä, pataljoonan perustaminen sekä sotilasalueen paikallispuolustuksen suunnittelu ja johtaminen. Opetussuunnitelma käsitti noin 1 150 tuntia, josta taktiikan osuus oli hieman alle 400 tuntia eli 34,2 %. Taktiikka sisälsi perusteet, toimintavalmiuden, jalkaväki-, kenttätykistö-, ilmatorjunta-, pioneeri-, viesti- ja huoltotaktiikat sekä rannikkopuolustuksen. Jalkaväkitaktiikan osuus oli runsas puolet eli noin 220 tuntia ja aselajien ja huollon osuudet 5–35 tuntia.

Taktiikan opetus toteutettiin karttaharjoituksina (KH), joita kurssimme aikana oli yhteensä kuusi. Taktiikan harjoitusten teemoja olivat sotilasalueen taistelu, pataljoonan puolustus, pataljoonan siirtyminen prikaatin osana, pataljoonan hyökkäys, pataljoonan viivytys ja siirtyminen sissitoimintaan. Lisäksi karttaharjoitusten teemoihin kuuluivat maahanlaskun torjunta ja rannikon puolustus. Operaatiomaastot sijaitsivat tarkoituksenmukaisella etäisyydellä koulun sijoituspaikasta.

Pääaineen eli taktiikan opiskelu alkoi perinteisesti perehtymisellä harjoitustilanteeseen ja karttojen liimaamisella yhteen isoksi kokonaisuudeksi ja peittämisellä muovikelmun alle. Tämä oli kätevintä tehdä kontaten lattialla. Siihen sitten piirrettiin kurssin aikana monta sinistä ja punaista nuolta sekä erilaisia taulukoita ja kaavioita. Tilannekarttojen ylläpitoon syntyi varma rutiini.

Opetuksen tahti oli tiivis ja kokeita paljon. Taktiikan, jalkaväkiopin ja aselajiopin lisäksi muut arvosteltavat oppiaineet olivat johtamistaito, turvallisuuspolitiikka, esikuntaoppi ja hallinto, historia, kasvatus- ja opetusoppi, matemaattis-luonnontieteelliset aineet, yleinen ja sotatekniikka, vieras kieli ja tutkijakoulutus. Liikuntaa kurssillamme arvostettiin, muttei arvosteltu.

Teoriaopetuksen lisäksi kurssilla oli kaksi johtamisharjoitusta (JH) ja sotapeli. JH1 toteutettiin tammi-helmikuun vaihteessa Pohjois-Suomen Sotilasläänin talvisotaharjoituksen yhteydessä Rovajärvellä. Komensin harjoituksen toisessa vaiheessa jääkäripataljoonaa, joka toteutti hiihtäen yli viiden kilometrin vastahyökkäyksen murtoon päässeen vihollisen kylkeen. Hyökkäys onnistui kovassa pakkasessa ja talvihämärässä hyvin ja tavoite saavutettiin. Pataljoonan rippeet palasivat hiihtäen lähtöalueelle. Suuri osa oli kadonnut jonnekin komentajan tietämättä. Korkeammat voimat olivat nimittäin puuttuneet peliin ja ohjanneet hyökkääjät paikalle hankittuihin linja-autoihin. Väsyneen komentajan tilannekuva oli yli 15 km hiihtolenkin jälkeen vähintään epäselvä.

JH2 pidettiin Kaakkois-Suomen sotilasläänin kevätsotaharjoituksen yhteydessä Savitaipaleen Luumäen alueella. Mittava vuosittainen perinteinen sotapeli pidettiin toukokuussa ennen kurssien päättymistä Taistelukoulun tiloissa. Kapteenikurssin opiskelijat johtivat pataljoonia ja pelasivat niiden alaisia yksiköitä.   

Koulunjohtajana jalkaväen kapteenikurssi 53:n aikana toiminut eversti Jukka Suviniemi seuraamassa ammuntoja. Kuva Perinneyhdistys

Kurssin aikana kukin oppilasupseeri laati tutkielman, joka oli tärkeä arvostelukohde. Kirjoitin itselleni läheisestä aiheesta eli suunnistuskoulutuksen tarpeesta ja järjestelyistä perusyksikössä. Aiheen lähdeaineistoa oli varsin niukalti, joten järjestin perusyksikön päälliköille suunnatun kyselyn. Sain useita hyödyllisiä vastauksia ja tutkielma sai hyvän arvosanan. 

Kurssimme liikuntaohjelmaan kuuluivat suunnistus, hiihto, ammunnat ja Cooperin testit. Myös kurssien ja henkilöstöryhmien välinen 4×5 km viestihiihto kisattiin helmikuun lopulla. Sain ankkuroida kapteenikurssin voittoon ennen opettajia ja toimiupseereita.

Vapaa-aikaa vietimme joko liikunnan parissa tai upseerikerholla, josta ”neuvoa-antavien” jälkeen osa innostui joskus lähikaupunkien rientoihin. Kävin lähes joka päivä opetuksen päätyttyä liikkumassa yksin tai opiskelijatoverin kanssa. Rantatie ja Ristinummen lenkki sekä valaistu pururata tulivat tutuiksi. Joskus innostuin kiertämään koko järven.

Kurssin jälkeen palasin oppia täynnä Kainuun Prikaatiin, jossa minut määrättiin hetkeksi Reservialiupseerikoulun kouluttajaksi. Heinäkuun alusta sain siirron kouluttajaksi Reserviupseerikouluun Haminaan!