Päällystökoulun rouvat käsitöineen Vihmalan edessä kesällä 1932. Kuvassa Marjatta Vihma, Agnes Toivonen, Jyrki ja Elli Vihma. Kuva Perinneyhdistys, Tola Toivisen kokoelma.
Tarinoita
Elämää Suojeluskuntain Päällystökoululla
Suojeluskuntain Päällystökoulun toiminta perustui ulkopuolisten opettajien tukeen. Niinpä sen palveluksessa oli vain viisi päällystöön kuulunutta henkilöä; koulunjohtaja, 2 opettajaa, adjutantti/talouspäällikkö sekä asemestari. Pääosa henkilöstöstä oli keittiöhenkilökuntaa ja palvelusväkeä. Pääosa henkilöstöstä asui koulun alueella.
Päällystökoululla asuvien lapsien lähin kansakoulu oli Tuomalassa, mutta jatko-opinnot piti suorittaa Keravalla. Koulumatka oli tehtävä jalan, suksilla tai pyörällä. Aamuisin talonmies kävi hakemassa koulun hevosella maitoa Järvenpäästä ja lapset saattoivat päästä sen kyydissä Tuomalan koululle. Koululla oli oma linja-auto, joka kuskasi kurssilaisia Päällystökoulun ja Keravan aseman väliä. Luonnollisesti sen kyytiä hyödynnettiin koulumatkoilla ja muilla asioinneilla. Muuten koulumatka Keravalle taittui kävelemällä kunnantalolle ja siitä bussilla Keravalle.
Upseerien vaimot olivat kaikki kotirouvia, jotka hoitivat lapset kotona. Sen lisäksi he, samoin kuin koulun emäntä Saima Laurila, osallistuivat aktiivisesti lottatoimintaan. Saima Laurila toimi lottien Tuusulan osaston puheenjohtajana ja useaan otteeseen Lotta-Svärdin keskusjohtokunnan eri tehtävissä. Myös koulunjohtajan puoliso Elli Vihma toimi 1940-1944 keskusjohtokunnan jäsenenä.
Päällystökoulu oli lukuisten kotimaisten johtohenkilöiden ja korkeiden ulkomaalaisten vierailujen kohteena. Merkittävin vierailu oli Norjan kuningas Haakon VII:n vierailu 4.6.1928. On ollut mukava kuunnella muisteluita, kuinka elämä pyöri korkeasta vieraasta huolimatta lähes normaalisti. Kesken vierailun kaikui alueella äidin huuto, kun hän kutsui lasta syömään. Ja koulun pieni lemmikki, karhunpoikanen Elias tuli paikan päälle ihmettelemään vierasta. Kahden kuninkaallisen kohtaaminen tekikin Eliaksesta valtakunnallisen ”julkkiksen”.
Perinteen taltioinnin kannalta on ollut erinomainen asia, että Perinneyhdistyksen edustajat ehtivät tapaamaan useita alueella asuneita henkilöitä, Erityisesti vain puolitoista viikkoa ennen 100 vuoden merkkipaalun täyttymistä vuonna 2018 kuollut Tola Toivinen oli ehtymätön tiedonlähde. Hänen muistelut täydentävät erinomaisella tavalla Päällystökoulun arkistolähteitä.
Seppo Alahonko on 1998 ilmestyneessä Suojeluskuntain Päällystökoulun historiateoksessa ”Kaikki isänmaalle” kertonut myös alueella asumiseen liittyviä muistoja.
Juhani Vakkurin historiateos ”Koivikko – Palstatilasta Taistelukoulun alueeksi” valottaa erinomaisella tavalla alueen ja alueeseen liittyvien henkilöiden historiaa 1880-luvulta 1950-luvulle. Kirja on mahdollista lukea tämän sivuston mediakirjastossa.
