Kurssilaiset oppitunnilla 1930-luvulla. Kuva Perinneyhdistys, Edvin Weckströmin kuvakokoelma
Suojeluskuntakoulutus
Palkatun henkilöstön koulutus
Hämeenlinnan kurssit
Suojeluskuntajärjestön käynnistäessä toimintaa vapaussodan jälkeen, oli huutava pula pätevästä päällystöstä. Vanhan sotaväen upseerit olivat jo iäkkäitä ja jääkäreitä tarvittiin puolustuslaitoksen puolustuslaitoksen palvelukseen. Suojeluskuntien oli pääasiassa tultava toimeen varsinaista sotilaskoulutusta vailla olevalla, vapaussodassa taistelukokemusta saaneella päällystöllä.
Tästä syystä Yliesikunnassa päätettiin aloittaa päällystön kouluttamisen, johon saatiin tilat Hämeenlinnan linnakasarmeilta. Koulutus aloitettiin järjestämällä alue- ja paikallispäälliköille kolmen kuukauden mittaisia koulutustilaisuuksia, joiden tarkoituksena oli antaa koulutettaville valmius toimia sodanajan joukkueenjohtajina.
Koulutus jouduttiin aloittamaan aivan perusteista, sillä jopa komentokieli oli yhtenäistettävä. Kurssilaiset toimivat vuorollaan ryhmänjohtajina kouluttaen ja kouluttajina joukkueenjohtajien valvonnassa. Taisteluharjoituksia järjestettiin aluksi helpommassa maastossa siirtyen yhä vaikeampaan maastoon. Harjoituksissa oppilaat saivat toimia myös joukkueenjohtajina ja komppanianpäälliköinä.
Hämeenlinnassa oli tarkoitus järjestää viisi kurssia, mutta kaksi kurssia jäi järjestämättä, kun koulun käyttöön annetut tilat jouduttiin luovuttamaan puolustuslaitoksen käyttöön.
Alue- ja paikallispäällikkökurssit
Kun Yliesikunta 8.9.1921 osti Koivikon tilan, arveli Yliesikunnan talouspäällikkö kaiken olevan kunnossa jo lokakuun alussa. Aloitus viivästyi mm. siitä syystä, että kalustojen toimitukset viivästyivät. Seuraava arvio oli, että toiminta käynnistyisi 15.11.1921, mutta ensimmäiset kurssilaiset koululle tulivat vasta 3.12.1921.
Ensimmäisenä jatkettiin Hämeenlinnassa keskeytyneiden alue- ja itsenäisten paikallispäälliköiden kursseja. Kurssille komennettavalta vaadittiin nuhteettomuuden lisäksi vähintään viiden luokan oppikoulua tai vastaavaa tietomäärää sekä asevelvollisuuden suorittamista. Kurssilaisen edellytettiin myös tekevän palvelussitoumuksen.
Aktiiviupseerikurssit
1920-luvulla jouduttiin puolustuslaitoksen ja suojeluskuntien upseerin virkoihin palkkaamaan paljon upseereita, joilta puuttui virkaan vaadittava tutkinto. 1930 annettiin asetus kadettikoulusta, joka mahdollisti vuoden 1935 loppuun mennessä suorittaa virkaan vaadittava tutkinto korvaavalla koulutuksella.
Kursseille pääsy edellytti reserviupseerin tutkintoa, vapaussotaan osallistumista, vähintään viiden vuoden palvelusta aluepäällikön (vast.) tehtävässä, Upseerilta vaadittiin myös sitä, ettei hän kohtuudella olisi voinut suorittaa Kadettikoulun varsinaisen kurssin suorittamista. Hänellä tuli olla myös vähintään 7/8 oppikoulun sivistysmäärä. Pääsykokeen taso vastasi kadettikoulun ensimmäisen vuoden tasoa.
Aktiiviupseerikurssin pituus oli yhdeksän kuukautta ja sen aikana käytiin hiukan supistetussa muodossa Kadettikoulun toisen vuoden opinnot. Tärkeimpiä aineita olivat taktiikka ja aseoppi. Ohjelmaan kuuluivat myös kenttäharjoitukset sekä eräillä kursseilla osallistumiset sotaharjoituksiin. Yleissivistävissä aineissa oli matematiikkaan ja fysiikkaan varattu tavallista enemmän tunteja.
Aktiiviupseerikursseja järjestettiin vuosina 1931-1935 yhteensä neljä kurssia. Niiden pääsytutkintoihin osallistui 110 upseeria, joista 101 hyväksyttiin kursseille. Kaikki kursseille hyväksytyt valmistuivat aktiiviupseereiksi ja siihen asti väliaikaisessa virassa palvelleet upseerit nimitettiin virkaan.
Komppanianpäällikkö- ja luutnanttikurssit
Päällystökoulutuksessa saavutettua tasoa päätettiin nostaa ja päämääräksi asetettiin sodan- ja rauhanajan komppanianpäällikön ammattitaidon saavuttaminen jokaiselle kouluttajavelvolliselle järjestön palveluksessa olevalle vakinaiselle upseerille. Koulutus toteutettiin järjestämällä komppanianpäällikkökursseja.
Kurssit järjestettiin vuosina 1929-1935 kahdessa jaksossa. Ensimmäisessä jaksossa opittiin johtamaan jalkaväki- ja konekiväärijoukkuetta yhteistoiminnassa tykistön ja raskaiden suora-ammunta-aseiden kanssa. Toisella jaksolla jatkettiin ensimmäisellä jaksolla opittuja asioita syventymällä lähinnä komppaniaharjoituksia ja hallintoa käsittelevin luennoin. Tätä toista jaksoa kutsuttiin luutnanttikurssiksi, koska kaksivaiheisen kurssin suorittaneet suojeluskuntaupseerit haluttiin rinnastaa Taistelukoulun luutnanttikurssin suorittaneisiin sotaväen upseereihin.
Komentajakurssit
Päällystökoulussa vuosian 1935 järjestettiin seitsemän komentajakurssia, joilta valmistui yhteensä 92 upseeria. Komentajakurssit olivat luonteeltaan taktillisia täydennyskursseja, joiden päämääränä oli kouluttaa upseereita sodanajan komentajatehtäviin, lähinnä joukkoyksikön komentajan tehtäviin. Opetusohjelma oli laadittu siten, että kurssi vastaisi Sotakorkeakoulun järjestämiä komentajakursseja. Sotakorkeakoulussa järjestettiin vuosina 1924-1930 viisi komentajakurssia ja Taistelukoulussa vuonna 1930 yksi kurssi majurikurssin nimellä.
Kurssin pituus vaihteli 6-10 kuukauden välillä. Opetuksen painopiste oli taktiikassa, johon käytettiin melkein kolmannes. Taktiikan opetukseen sisältyi yleis- ja jalkaväkitaktiikka. Muita opetusaineita olivat, sotahistoria ja strategia, huoltotaktiikka, tykistötaktiikka, venäjän kieli, linnoitusoppi, ilmailutaktiikka, viestipalvelu, sotalaitosoppi sekä merisotataito ja rannikkopuolustus. Eräillä kursseilla opetettiin myös valtio-oppi ja kansantaloutta sekä
maasto-oppia. Jokainen kurssi suoritti maastontiedustelua raja-alueille, jossa harjoiteltiin taktillisten ja linnoitussuunnitelmien tekemistä.
Taktiikan pääopettajana toimi Suojeluskuntain Yliesikunnan palveluksessa oleva saksalainen majuri Wilhelm Brückner (linkki henkilökuvaan), joka opetti taktiikkaa myös Sotakorkeakoulun komentajakursseilla.
Täydennyskurssit komentajakurssin käyneille
Kun 1930-luvun alussa siirryttiin aluejärjestelmään, nähtiin suojeluskuntajärjestössä tarpeelliseksi järjestää komentajakurssin suorittaneille kaksi kolme viikkoa kestävää jatkokoulutustilaisuutta. Kursseista toinen järjestettiin keväällä, toinen syksyllä 1932. Ensimmäisellä kurssilla oli yhdeksän upseeria, jotka kaikki olivat Suojeluskuntan Yliesikunnasta. Toisella kurssilla oli 19 sotilasohjaajaa ja aluepäällikköä.
Kurssilla kerrattiin pataljoonan ja rykmentin komentajan sodanajan tehtäviin liittyviä asioita. Tärkeimpiä oppiaineita olivat taktiikka ja huoltotaktiikka. Niiden lisäksi oli muutama tunti pioneeri- ja viestipalveluun liittyviä tunteja.
Piiripäällikkökurssit
Kaksi vuotta komentajakurssin jälkeen järjestettiin vanhemmille upseereille jatkokoulutustilaisuus. Ensimmäisen vuonna 1937 järjestetyn kaksiviikkoisen koulutustilaisuuden tärkeimpiä aineita olivat taistelutoiminta pimeällä, ilmailutaktiikka, tykistötaktiikka sekä raskaiden aseiden ampumakoulutus. Fyysistä kuntoa testattiin kymmenen päivää kestävällä retkellä Muoniosta Pallas- ja Ounastuntureille. Matkasta 35-45 km liikuttiin poroilla ja hiihtäen 89-90 km.
Seuraavana vuonna järjestetyllä toisella jaksolla kymmenen päivän aikana luennot käsittelivät sekä ase- ja ampumateknillisiä kysymyksiä, että tulen taktillista järjestelyä ja yhteistoimintaa tykistön kanssa vahvennetun rykmentin puitteissa. Päämääränä oli täydentää koulutusta jalkaväen raskaiden aseiden osalta vastaamaan sotaväen upseereiden saamaa koulutusta. Ensimmäiselle jaksolle osallistui 28 ja toiselle jaksolle 22 upseeria, minkä lisäksi toisella jaksolla oli seuraajina seitsemän vanhempaa upseeria.
Aselajikoulutusta
Päällystökoululla järjestettiin myös eri aselajien upseereille koulutusta. Ensimmäinen aselajiopetustilaisuus järjestettiin 1926 tykistö- ja tiedonantokurssi. Kurssilla jalkaväkikoulutettuja upseereita perehdytettiin kenttätykistön käyttöön, sekä kaasusodan ja tiedonantopalveluksen (so. viestipalveluksen) merkitykseen. Seitsemän viikkoa kestäneille kursseille osallistui sellaisia sotilasohjaajia, aluepäälliköitä sekä itsenäisten suojeluskuntien päälliköitä, joiden toimialueella oli tykistöä. Tämä kurssi oli ainoa kenttätykistön kurssi, sillä myöhemmin jatkokoulutus siirrettiin Kenttätykistön Ampumakouluun.
Pioneeriupseereille järjestettiin 1930 kaksi kuukauden mittaista kurssia. Kursseille osallistui pioneerialuepäälliköitä ja muita pioneeriupseereja sekä aluepäälliköitä, joita valmennettiin jalkaväen pioneeritehtävien kouluttamista varten.
Aluejärjestelmään siirtyminen lisäsi myös pioneerikoulutuksen tarvetta. 1934 ja 1937 järjestettyjen aluepäälliköiden pioneerikursseilla oli opetuksen painopiste kenttätöiden suorittamisessa sekä sillanrakennus- ja räjäytysopissa. Sotilasohjaajien pioneerikurssilla 1935 opetus keskittyi pioneeritaktillisiin aiheisiin ja siellä käsiteltiin mm. ylimenoa, hävityssuunnitelmien laadintaa, tietiedustelua sekä pioneeritoimintaa eri aselajeissa.
Myös jalkaväen puolella aluejärjestelmään siirtyminen aiheutti koulutustarvetta. Vuonna 1933 järjestetylle kahden viikon kurssille komennettiin aluepäälliköitä jalkaväestä ja tykistöstä, Koulutukseen kuului teorian lisäksi taisteluharjoituksia sekä koulu- ja taisteluammuntoja.
Vuonna 1938 järjestettiin neljä raskasasekurssia, joiden tarkoituksena oli antaa suojeluskuntajärjestön upseereille sama pätevyys, mikä oli puolustuslaitoksen jalkaväen ampumakurssin suorittaneilla. Aluepäälliköille oli kaksi kurssia, joista ensimmäisellä opetettiin karanaatinheitin- ja konekiväärioppia luutnanttikurssien ohjelman mukaisesti. Toisella kurssilla annettiin vankka perusta jo peruskoulutetuille upseereille ampumakoulutusta varten,
Sotilasohjaajille järjestettiin orientoiva kurssi, jolla käsiteltiin kranaatinheittimistön ja konekiväärin epäsuoran ammunnan perusteiden määrittelyä ja tulenjohtoa. Lisäksi piiripäälliköiden kurssin toisella jaksolla painopiste oli jalkaväen raskaiden aseiden koulutuksessa. Kursseille osallistui yhteensä 60 upseeria. Näillä koulutuksilla saatiin lähes kaikki suojeluskuntajärjestössä raskasasekoulutuksen kanssa tekemissä olleet upseerit perehdytettyä raskasaseiden uusimpaan kehitykseen.
Muita kursseja
Merisuojeluskuntien upseerien jatkokoulutus tapahtui merivoimien toimesta. Suojeluskuntajärjestö toimeenpani vain yhden laajemman koulutustilaisuuden 1936 keväällä, kun Päällystökoululla järjestettiin kuukauden mittainen meri- ja ilmavalvontakurssi. Merivartiopalvelun ja ilmavalvonnan lisäksi ohjelmaan kuului mm. Viestipalvelua, konekiväärin epäsuora- ja ilmatorjunta-ammuntaa. Ohjelmassa oli myös yhteinen ilmavalvontaharjoitus Päällystökoululla järjestetyn ilmavoimien kapteenikurssin ja lottien ilmavalvontakurssin kanssa.
Päällystökoululla järjestettiin myös hallinto- ja huoltopäällystölle koulutustilaisuuksia. Loppuvuodesta 1929 järjestetyllä suojeluskuntain hallintokurssilla oli oppilaina pääasiassa piirien kansliapäälliköitä. Koulutuksen tarkoituksena oli yhtenäistää hallinnon toiminta rauhan aikana ja valmentaa piiripäälliköitä liikekannallepanoon. Kaksi vuotta myöhemmin kurssilaisille järjestettiin huoltotaktillinen jatkokurssi, jossa sotapelin muodossa syvennettiin aikaisemmin saatua teoreettista opetusta.
Piirien kansliapäälliköille ja huoltopäälliköille järjestettiin vuosina 1934 ja 1935 kaksiosainen sotilashallintokurssi. Ensimmäisellä kaksi ja puoli kuukautta kestäneellä jaksolla koulutuksen päämääränä oli kouluttaa oppilaista sodanajan pataljoonien ja rykmenttien huoltoupseereita. Koulutuksesta kolmasosa oli yleistä taktiikkaa sekä huoltotaktiikkaa sekä sovellutusharjoituksia. Toisella lähes kolmikuukautisella jaksolla keskityttiin rauhanajan huollon sekä huoltokoulutuksen opetukseen sekä kirjanpitoon ja kauppaoppiin ja –oikeuteen.
