Vihollinen hyökkää lännestä. Kuva Perinneyhdistys

Koulutuksessa käytetty harjoitusvastustaja - ”vihollinen”

Rauhan aikana puolustusvoimissa ei ollut tapana kutsua vastustajaa oikealla nimellä, koska sen ei katsottu olevan soveliasta. Jokainen varusmiespalveluksensa suorittanut on toiminut sotaharjoituksissa ”keltaisten tai sinisten” joukoissa. Yleensä ”keltainen” on kuvannut vihollista ja ”siniset” omia joukkoja. Keltaisten puoli on yleensä ollut miesmäärältäänkin pienehkö ja sitä on käytetty usein maaliosastomaisesti. Keltaiset myös aikanaan tunnisti keltaisesta kangaspalasta ”verikauhassa” tai kypärässä.

Sotilasopetuslaitoksissa vihollinen kuvattiin karttoihin piirretyillä punaisilla nuolilla. Taistelukoulun kartta- ja johtamisharjoituksissa nuo nuolet uhkasivat harjoituksia varten luotua fiktiivistä Rannikko-Suomen Sotilaslääniä. Nuolet lähestyivät lännestä ja meren yli etelästä, josta ne kuin tyhjästä ilmestyivät Kotkan-Haminan-Kouvolan seudulle. Itärajan takana ja etelässä oli vain kummallinen K-valtio.

Koska harjoituksissa ei voitu käsitellä vieraiden valtioiden virallisia kokoonpanoja, jouduttiin ne suunnittelemaan ja kirjoittamaan ohjesäännöiksi. Vuonna 1961 julkaistiin Harjoitusvahvuudet B ja C ja vuonna 1969 sen uudempi ja paljon seikkaperäisempi versio.

Molemmissa on käsitelty erikseen B vahvuisia ja C vahvuisia joukkoja. Molempien kirjojen johdannoissa vakuutetaan, etteivät ne ole suoraan minkään valtion sotajoukkojen kokoonpanoja, vaan tyypillisiä suurvaltojen asevoimien kokoonpanoja. Lukija uskokoon, koska ensimmäinen käsitelty organisaatio on armeijaryhmä, eli neuvostoliittolainen organisaatio. Armeijaryhmään kuului kahdesta neljään armeijaa ja panssariarmeijan sekä suuret määrät aselaji- ja tukijoukkoja, yhteensä jopa 500 000 sotilasta. Kaikki joukot on kuvattu organisaatiopiirroksin ja selittein komppaniatasolle asti yksittäisen aseen ja miehen tarkkuudella.

Mekanisoitu jalkaväkirykmentti, läntinen organisaatio (Harjoitusvahvuus B/1961). Kuva Perinneyhdistys

Kirjasista selviää kummallekin organisaatiolle tyypilliset ominaisuudet ja joukkojen käyttöperiaatteet. Samoin kerrotaan taistelujaotuksen muodostaminen ja taistelujen tukeminen ilmavoimilla, maahanlaskuilla ja huollon toimenpitein. Taistelulajit selvitetään erikseen kummankin organisaation osalta. B- organisaatiolle oli huomionarvoista, että päätaistelulaji on hyökkäys. Puolustukseen asetutaan vain väliaikaisesti. Kuitenkin oli olemassa myös viivytys ja vetäytyminen omina taistelulajeinaan. Myös joukkojen marssit ja siirrot sekä taistelu erikoisoloissa (kuten asutuskeskustaistelu) käsitellään lyhyesti. Kirjasten johdannosta selviää myös, että nämä joukot ovat valmistautuneet myös ydinaseiden käyttöön ja tämä on vaikuttanut kokoonpanoihinkin.

B-organisaatioille oli tyypillistä kokoonpanojen pienehköt henkilömäärät, moottorointi ja maastoliikkuvuus. Taktiikka oli suoraviivaista, jopa kaavamaista.

C- organisaatiossa henkilömäärät olivat verrattain suuria, joukot olivat täysin moottoroituja ja runsain erikoisajoneuvoin varustettuja ja yhtymiin kuului runsaasti myös helikoptereita. Huoltojoukot olivat suuria ja monipuolisesti varustettuja. Taktiikka oli suoraviivaista ja organisaatio oli liukuva. Toisin sanoen pataljoonia tai prikaateja alistettiin operatiiviselle johtoportaalle tehtävän edellyttämä määrä. C- organisaation joukkokokoonpanoihin kuului myös ilmarynnäkködivisioona, joka hoidettiin vastustajan selustaan laskuvarjopudotuksin ja helikopterein.

Tiedustelupataljoona, läntinen organisaatio (Harjoitusvahvuus B/1961). Kuva Perinneyhdistys

Edellä todetusta voi todeta, että B-organisaatiota voi luonnehtia tyypillä: ”itä” ja C- organisaatiota tyypillä ”länsi”. Näitä kirjasia täydensi aikanaan kuvasto, joka käsitteli molempien organisaatioiden tyypillisimmän kaluston. Viimeistään siitä selvisi tarkasti mistä oikeasta panssarivaunusta tai muusta kalustosta oli kyse, vaikka kuvat olivatkin piirroksia eikä valokuvia.

Kirja B ja C organisaatio kehottaa käyttämään kirjan tietoja rinnan Harjoitusvahvuudet A kirjan kanssa eli omien joukkojemme kokoonpanoja, suorituskykyä ja käyttöperiaatteita vertailtaessa. Todettakoon, että oman prikaatimme tuli pärjätä noiden fiktiivisen organisaation divisioonalle ja pataljoonamme rykmentille/prikaatille. Edellä esitetyistä harjoitusvahvuuksista 1961 käyttöönotettu on merkitty leimalla ”vain virkakäyttöön” ja 1969 on ETS – leimalla (Ei saa antaa tietoja sivullisille) varustettu. Uuden julkisuuslain myötä kirjat ovat tulleet julkisiksi. Molempien kirjojen johdannossa on kielto niiden käyttämisestä sellaisenaan tutkielmien lähteinä.

Edellä kuvatut kirjat kumottiin vuonna 1980 kirjalla: ”Harjoitusvahvuudet A2 Keltainen”. Sen idea on sama, kuin B C organisaatioilla. Kirja on vieläkin yksityiskohtaisempi, mutta se ei enää erottele suurvaltaorganisaatioita vaan selvittää niiden kokoonpanot ja taktiikan yleisesti. Kirja oli tarkoitettu ensisijaisesti kantahenkilökunnan peruskoulutukseen sekä joukkojen ja kertausharjoituskoulutuksen tarpeita varten. Kirjan johdannossa korostetaan, että minkään valtakunnan tai sotilasliittoutuman asevoimat eivät ole olleet esikuvana esitettäville organisaatioille, toimintaperiaatteille tai sotavarustukselle.

Aiempiin harjoitusvahvuuksiin verrattuna kirjassa otetaan huomioon sodankäynnin ja varustuksen kehitys mm. elektroninen sodankäynti ja keskitetty johtaminen. Ilmeisesti kirjan sisältö ei ole liian lähellä minkään maan oikeita joukkojen kokoonpanoja, joten siinä ei ole rajoitusta käyttää sitä lähdeaineistona eikä siinä ole turvallisuusluokitusleimaa.

Näillä ”vihollisjoukoilla” operoitiin Taistelukoulun harjoituksissa. Johtoportaasta ja opetustavoitteista riippui, riittikö vihollista kuvaamaan moottoroidun jalkaväkipataljoonan tai rykmentin taktinen merkki (esim. prikaatin esikunnan harjoitus) vaiko em. rykmentin tiedustelukomppanian moottoripyöräjoukkueen

kahden tiedustelijan ilmestyminen Elimäen aukeiden itäreunaan (esim. upseerikokelaiden tiedustelu-upseerikurssin maastoharjoitus).

Armeijakunnan lentorykmentti (Harjoitusvahvuudet A2 Keltainen/1980). Kuva Perinneyhdistys

”Vihollista” kuvaavat tarkat harjoitusvahvuudet olivat välttämätön ja erinomainen työkalu harjoituksissa erityisesti pelitoiminnan (vihollisen toiminnan) suunnittelussa ja sen kuvaamisessa. Kuvauksissahan ei pitänyt kertoa mikä kyseisessä maastossa liikkuu, vaan näkyy vaikkapa prikaatin tiedustelukomppanian tähystyspaikalta no:7. Tähystäjän salatun viestin satuaan ja sen avattuaan esikunnassa sitten selvitettiin mihin joukkoon ja toimintaan havainto liittyi. Esim. ”kaksi viistokeulaista kevyttä rynnäkkövaunua, joissa kevytkaliiperinen pitkäputkinen tykki ja pitää törähtelevää ääntä ja savuttaa aina kun kaasuttaa”.

Kun fiktiivisestä Rannikko-Suomen sotilasläänistä ja fiktiivisistä vihollisorganisaatoista ja lopulta K-valtiostakin päästiin aikanaan harjoitustilanteissa eroon, voitiin harjoituksia suunnitella todellisilla tiedoilla. Siinä säästyi esikuntien operaatiohenkilöiden työaikaa. Maanpuolustuskorkeakoulun opetuksessa ja tutkimuksessa voidaankin hyvin pysyä ajankohtaisissa faktoissa. Venäjän helmikuussa 2022 alkanut verinen hyökkäys Ukrainaan poisti lopullisesti keltaiset ja siniset, kun puolustusvoimat päätti käyttää vastustajasta nimeä Venäjä.

Esimerkki jalkaväkiprikaatin hyökkäyksestä nopeasti puolustukseen ryhmittynyttä vihollista vastaan. (Harjoitusvahvuudet A2 Keltainen/1980). Kuva Perinneyhdistys