Upseerikokelaiden tiedustelu-upseerikurssi 1/1981 karttatehtävän ääressä. SA-kuva

Upseerikokelaiden tiedustelu-upseerikurssit

Ensimmäinen jalkaväen upseerikokelaiden tiedustelu-upseerikurssi järjestettiin Reserviupseerikoulussa ja tykistön upseerikokelaiden Mittauspatteristossa vuonna 1950. Tämän jälkeen kursseja järjestettiin jalkaväessä kaksi ja kenttätykistössä kolme kertaa vuodessa.

Jalkaväen kurssit siirtyivät Taistelukoululle jo syksyllä 1952, kun puolustusvoimissa päätettiin aloittaa säännöllinen sissitoiminnan ja kaukopartioiden tiedustelukoulutus järjestämällä jalkaväen upseerikokelaille sissitoimintakursseja. Opetussuunnitelmat ja sisältö perustuivat pitkälti everstiluutnantti Veikko Karhusen muistioon ja oppisisältö otettiin Rajavartiolaitoksen käyttämistä opetuspaketeista. Opetuksen apuna käytettiin Taistelukouluun perustettua erillistä sissiosastoa, jonka kokoonpano vastasi määrävahvuisen sissipataljoonan sissijoukkuetta. Kouluttajina käytettiin rajavartiostojen henkilöstöä vuoteen 1954 saakka, koska puolustusvoimilla ei ollut asiaan vihkiytyneitä kouluttajia. Oppilaina oli viisi kantahenkilökuntaan kuuluvaa ja 21 upseerikokelasta. Sissitoimistakurssit muuttuivat henkilökunnan sissitoimintakoulutustilaisuuksiksi, kunnes joukko-osastoihin oli saatu tarpeellinen määrä tätä asiaa taitavia kouluttajia ja vastuu siirtyi näin niille. Vuodesta 1954 alkaen järjestettiin sissipataljoonan komentajien opetustilaisuuksia.

Sotilasprofessori Marko Palokankaan mukaan Taistelukoulu oli varsinkin 1950-luvulla todellinen tiedustelun ja sissitoiminnan tutkimuskeskus jo pelkästään sen perusteella, että aiheesta laadittiin kymmeniä tutkielmia komentaja-, esiupseeri- ja kapteenikursseilla. Käytännön kokeilutoiminnankin innokas kehittäjä oli koulun apulaisjohtaja eversti Veikko Koppinen.

Kokelaiden tiedustelukursseja toimeenpantiin aluksi 2-3 kertaa vuodessa. Oppilaiksi komennettiin tiedustelulinjan käyneitä upseerikokelaita suoraan Reserviupseerikoulusta tai kokelasaikana jalkaväen joukko-osastoista kurssin toimeenpanoajankohdasta riippuen. Kursseja oli 1980-luvulla kahdesti vuodessa 20–25:lle upseerikokelaalle kesäkuun tai lokakuun saapumiserissä palvelukseen astuneille varusmiehille.

Jalkaväen upseerikokelaiden tiedustelukurssilaiset kokeilemassa tilapäisiä vesistönylitysvälineitä 1950-luvulla. Kuva Perinneyhdistys

Koulutustarpeen saneli sodan ajan jalkaväkijoukkoja perustaneet sotilaspiirien esikunnat ja joukko-osastot. Kotiutumisen jälkeen nuoret vänrikit tulivat aikanaan sijoitetuksi jalkaväki- tai jääkäripataljoonien esikuntiin tiedustelu-upseereiksi tai pataljoonien tiedustelujoukkueen johtajiksi. Koska esikuntia pyrittiin kertausharjoittamaan muutaman vuoden välein, joten tiedustelualan koulutuksen saaneille kutsu tuli muutaman vuoden sisällä kotiutumisesta. Lisäkoulutus ja -harjoitus kertausharjoituksissa mahdollisti heidän sijoittamisensa ylempien esikuntien tiedustelutehtäviin.

Kurssin pituus oli kolme työviikkoa. Opetus sisälsi pataljoonan organisaation ja kaluston suorituskykyineen sekä prikaatin vastaavan pääpiitein. Vastustajana oli tuolloin Harjoitusvahvuudet A ja Harjoitusvahvuudet B komppania- ja pataljoonatasoon asti ja mekanisoitu-/moottoroitu jalkaväkiprikaati pääpiitein. Näiden toimintaperiaatteet opetettiin mm. siten, että kurssilaiset laativat harjoitustilanteen mukaisen arvion vihollisen toiminnasta peitepiirroksineen.

Tiedustelun teoriaa, kuten eri tiedustelulajeja, opetettiin kokonaisuuden ymmärtämiseksi.

Suomalaisen jalkaväki-/jääkäripataljoonan taktiikka ja toimintatavat vastaavan prikaatin puitteissa opetettiin kunkin taistelulajin (puolustus, hyökkäys, viivytys) osalta pienimuotoisen karttaharjoituksen tilanteen puitteissa. Jalkaväen kapteenikurssin tilannekehyksiä ja muutakin oppimateriaalia käytettiin hyväksi kurssin opetuksessa. Oppilaat laativat pataljoonan tiedustelusuunnitelmat kolmen-neljän henkilön työryhmissä opettajan laatiman komentajan päätöksen ja prikaatin antamien tehtävien perusteella.

Upseerikokelaiden tiedustelu-upseerikurssi 1/1981 tehtävän kurssinjohtaja majuri Tuomo Raitasen johdolla. SA-kuva

Käytössä oli tarvittavat osat myös pataljoonan tehtävään liittyvistä prikaatin operaatio- ja aselajikäskyistä. Työryhmät joutuivat esittelemään laatimansa suunnitelmat kaikkien kuullen ja saivat tässä myös hieman lisätuntumaa suunnitteluprosessiin.

Kukin näistä pienimuotoisista karttaharjoituksista sisälsi lyhyen pelivaiheen luokassa tai maastossa. Yleensä yksi näistä oli muita laajempi ja tapahtui maastossa esikuntateltoissa, usein Mäntsälän Halkiassa ja joskus Räyskälässä, jalkaväen kapteenikurssin harjoituksen yhteydessä. Maastovaihe kesti kolme tai neljä vuorokautta. Osa oppilaista toimi toisen opettajan apuna pelaajina, toisen opettajan vastatessa kokonaisuudesta. Välillä tehtäviä vaihdettiin. Maastovaiheessa liikuttiin pataljoonan esikunnan kulkema reitti ja pelattiin tapahtumia sen aikana ja annettiin asiaankuuluvia käskyjä. Taistelukoulun esikuntajoukkueen varusmiehet hoitivat tarvittavan huollon ja kuljetukset.

Viikko-ohjelmaan kuului myös johdettua liikuntaa. Se sisälsi suunnistuskilpailun Tuomalan suon maastossa tai juoksukilpailun koulun pururadalla taikka jalkapalloa urheilukentällä. Kurssin lopussa oppisisällön riittävä sisäistäminen testattiin kirjallisella kuulustelulla. Kurssi päättyi yhteiseen illanviettoon Taistelukoulun Upseerikerholla, jolloin koulun johtaja saattoi sallia kokelaiden nauttia jopa yhden korkeintaan kaksi pulloa olutta.

Kurssilaisilta saadun palautteen perustella upseerikokelaiden tiedustelu-upseerikurssi oli parasta mitä varusmiespalvelus antoi. Kurssien toimeenpano siirtyi Reserviupseerikoululle 1990 luvun alussa, missä se oli neljäkymmentä vuotta aiemmin alkanutkin.

Upseerikokelaat Johtamisharjoituksen esikunnan tiedustelu-upseereina 1980. Kuva Perinneyhdistys