Jalkaväen yliupseerikurssi tutustumassa jalkaväen raskaisiin aseisiin tammikuussa 1959. SA-kuva
Taistelukoulu
Muu kurssitoiminta
Taistelukoululla oli pääkurssien lisäksi myös tehtävänä järjestää erilaisia kursseja ja kertausharjoituksia. Osa näistä oli sellaisia, joiden suunnittelu ja johto oli Taistelukoulun vastuulla. Taistelukoulu myös tuki kurssien ja kertausharjoitusten järjestämistä antamalla kouluttaja-apua sekä tarjoamalla majoitus- ja huoltopalveluita. Ulkopuolisten tapahtumat keskittyivät pääosin kesäaikaan, jolloin koululla ei ollut meneillään pääkursseja.
Luutnanttikurssit, yliupseerikurssit
Ennen sotia Taistelukoulu järjesti vuodesta 1928 alkaen nuoremman upseeriston jatkokoulutusta, joka vuoteen 1931 oli joukkueenjohtajakurssin nimellä ja sen jälkeen luutnanttikurssina. Kurssien päätavoite oli antaa jalkaväen upseereille kouluttajakoulutusta siitä, miten Kadettikoulussa opittuja tietoja oli sovellettava käytäntöön. Talvisotaan mennessä 544 upseeria oli suorittanut Taistelukoulun luutnanttikurssin.
Vuonna 1955 käynnistettiin uudelleen upseereiden koulutus kadettikoulun ja kapteenikurssin välissä. Aluksi kurssit toimivat jalkaväen kapteenikurssin nimellä, mutta jo neljännestä kurssista lähtien yliupseerikurssin nimellä. Kursseja järjestettiin vuoteen 1961 asti, ja koulutuksen ehti saamaan 251 upseeria.
Ase- ja ampumateknilliset kurssit
Sodan jälkeen todettiin, että sodan aikana tavattomasti lisääntyneen ja monipuolistuneen jalkaväen tulen hallintaan tarvitaan johtajien kouluttamista. Jalkaväen kapteenikurssin opetus ei riittänyt täyttämään näitä tavoitteita. Rauhan ajan joukko-osastojen raskasaseyksikköjen komentajiksi ja päälliköiksi oli nopeasti saatava riittävän ase- ja ampumateknillisen koulutuksen saaneita upseereja. Joukkojen koulutuksen lisäksi tietämystä tarvittiin ampumateknillisessä ja taktillisessa kokeilu-, tutkimus- ja ohjesääntötyössä, joka jalkaväen raskaiden aseiden kohdalta sodan jälkeen oli aloitettava. Sotakoulujen tarkastaja kenraalimajuri Kustaa Tapola laski, että kapteenikursseja tulisi pidentää 13 viikkoa, jotta niiden aikana ennätettäisiin opettaa tarvittava sotatekninen tietomäärä.
Kapteenikurssin pidentämisen sijasta päädyttiin niihin liittämään kranaatinheitin- ja panssarintorjuntakomppanioiden upseereille kolme kuukautta kestävä ase- ja ampumateknillinen jakso. Alkuun pääsemiseksi jakso päätettiin järjestää ensimmäisellä kerralla itsenäisenä kurssina, mutta ratkaisusta tulikin pysyvä. Kursseista tuli esiupseerien ja vanhempien upseereiden opetustilaisuuksia, joihin osallistuvien upseereiden sotilasarvot olivat kapteenista everstiluutnanttiin.
Kurssilla perehdyttiin perusteellisesti jalkaväen aseistukseen ja osa kurssista toimeenpantiin Asekoulussa Helsingissä ja osa Niinisalossa. Opetuksessa oli runsaasti matematiikan opetusta. Ensimmäisellä kurssilla matematiikkaa oli 60 tuntia, mutta sen lisäksi oppilaat joutuivat käyttämään kotilaskujen laskemiseen keskimäärin 200–250 tuntia.
Kuudelle vuosina 1948–1952 järjestetylle ase- ja ampumateknilliselle kurssille osallistui yhteensä 104 upseeria.
Tiedustelukoulutus
Taistelukoululla oli keskeinen asema puolustusvoimien antamassa tiedustelukoulutuksessa koulun alkuvuosista lähtien aina 1990-luvun alkuun saakka.
Kantahenkilökunnan ja upseerikokelaiden kurssimuotoinen tiedustelu- ja sissikoulutus alkoi 1952. Myös sissijoukkojen johtajia koulutettiin kolmeviikkoisilla kursseilla. Upseerikokelaita koulutettiin jalkaväkipataljoonien tiedustelujoukkueenjohtajiksi ja tiedustelu-upseereiksi kaksi kertaa vuodessa kolmiviikkoisilla, 20–30 oppilasta käsittävillä kursseilla.
Myös sodan ajan prikaatien ja armeijakuntien esikuntiin sijoitettavien reservinupseereiden tehtäväkohtaisissa kertausharjoituksissa Taistelukoulun rooli oli 1970-luvulta alkaen keskeinen.
Koulun opettajilla oli merkittävä rooli tiedustelualan tutkimisessa, kehittämisessä ja alan oppaiden kirjoittamisessa.
Insinööriupseerikurssit
Insinööriupseerien koulutus puolustusvoimissa alkoi 1956, jolloin Taistelukoululla järjestettiin ensimmäinen kolmikuukautinen insinööriupseerikurssi. Kursseilla insinööriupseereille opetettiin taktiikan perusteita, sotataloutta ja sodan ajan huoltoa. Opetusohjelmaan sisältyneet joukko-osastoihin ja tuotantolaitoksiin suuntautuneet vierailut syvensivät insinööriupseereiden tietämystä kokonaismaanpuolustuksesta.
Vuodesta 1969 alkaen Taistelukoulu ei rakennustöiden ja suurten kurssien takia voinut järjestää insinööriupseerikursseja, mutta niiden järjestämistä jatkettiin uudelleen 1976.
Kranaatinheitinupseerikurssit
Taistelukoululla oli vuosina 1935–1937 järjestetty seitsemän konekivääri- ja kranaatinheitinkurssia, joilla koulutettiin yhteensä 184 puolustuslaitoksen ja suojeluskuntajärjestön upseeria. Näillä kursseilla opetettiin sekä teknilliset että taktilliset perusteet jalkaväen raskaiden aseiden käytössä.
Sodan jälkeen kranaatinheitinupseereiden koulutus käynnistyi kesällä 1945 Niinisalossa järjestetyllä kranaatinheitinkomppanian päälliköiden kurssilla, joka kesti kuukauden. Seuraavat kolmen kuukauden mittaiset opetustilaisuudet järjestettiin Taistelukoululla vuosina 1949–1951. Kolmella jalkaväen upseerien kranaatinheitinkurssilla sai koulutuksen yhteensä 49 upseeria.
Tämän jälkeen olikin pitkä tauko kranaatinheitinupseereiden koulutuksessa, sillä seuraavat kurssit järjestettiin 1963, 1964 ja 1967. Kurssit kestivät kolme kuukautta ja niillä sai koulutuksen yhteensä lähes 80 upseeria.
Vuoden 1951 jälkeen seuraavan kerran kranaatinheitinupseereita koulutettiin Taistelukoululla 1972. Joka toinen kesä toimeenpantuja kursseja järjestettiin vuoteen 1992 saakka. Kurssi jakaantui kuukauden mittaiseen opetusjaksoon, joka järjestettiin Taistelukoululla. Toinen vajaa kuukausi meni kranaatinheitinleirillä Sarriojärven ampumakenttäalueella. Leirille koottiin kolme kranaatinheitinkomppaniaa, joille kurssilaiset johtivat ampumaohjelmiston mukaiset ammunnat. Leiri päättyi joukko-osastoista muodostettujen kranaatinheitinjoukkueiden väliseen tulenavauskilpailuun.
Kertausharjoitukset
Ensimmäisen kertausharjoituksen Taistelukoulu järjesti 1931. Sotien jälkeen kertausharjoitukset käynnistyivät vasta 1955, jolloin ensimmäisten joukossa oli palveluksesta eronneille upseereille järjestetty kivääripataljoonan komentajien harjoitus.
Taistelukoulun koulutusvastuu kasvoi huomattavasti ja koulun vastuulla olivat erikoishenkilöstön kertausharjoitukset sekä operatiivisen alan ja tiedustelualan kertausharjoitukset. Vuodesta 1968 alkaen Taistelukoululla järjestettiin ensimmäiset pataljoonan ja prikaatin esikunnille tarkoitetut kertausharjoitukset.
Koulun perustamien esikuntien henkilöstö sai erittäin hyvän ja nousujohteisen koulutuksen tehtäviinsä, sillä heille tuli usein kutsu kertausharjoituksiin. Kurssien harjoituksiin liittyen sijoitettiin harjoitusorganisaatioon myös reserviläisiä.
1980-luvulla Taistelukoulu järjesti vuosittain kaksi pataljoonan kertausharjoitusta. Syksyinen harjoitus järjestettiin Niinisalossa ja talvella pidetty harjoitus Lapissa. Niinisalon pataljoona oli perustettu Pirkanmaan ja Keski-Suomen reserviläisistä, Lapin pataljoona Etelä- ja Keski-Pohjanmaan reserviläisistä. Erityisesti näihin harjoituksiin liittyi runsaasti tutkimustoimintaa.
Harjoitukset olivat opetuksellisesti merkittäviä ja silmiä avartavia vallankin ohjesääntöjen kirjoittajille, koulutusta suunnitteleville kuin kapteenikurssilaisillekin, joista tuli pataljoonan komentajia. Heistä moni nousi puolustusvoimiemme ylimpään johtoon.
Insinööriupseerikurssit
Puolustusvoimissa on varsin runsaasti myös henkilöstöä, joka on palkattu siviilikoulutuksen perusteella ja palvelee erikoisupseerin virassa. Yhden huomattavan erikoisupseeriryhmän muodostavat insinööriupseerit.
Taistelukoulu järjesti vuodesta 1956 lähtien insinööriupseereille ammattiin pätevöittävää koulutusta. Kurssien opetukseen kuului johtamisoppia, sekä yleistietoa puolustusvoimista, turvallisuuspolitiikasta, puolustusmateriaalista ja suorituskyvystä. Taktiikan ja valmiuden kohottamisen koulutuksella pyrittiin antamaan riittävä tietous joukkojen toiminnasta oman tehtävän ymmärtämiseksi. Lisäksi insinööriupseerioppilaita perehdytettiin sotatalouteen ja sodan ajan huoltoon. Opintoja syvennettiin joukko-osastoihin ja teollisuuslaitoksiin suuntautuneilla vierailuilla.
