Maastoharjoituksessa. Kuva Perinneyhdistys, Sakari Simeliuksen kokoelma

Majurikurssi

Taistelukoulun ensimmäinen johtaja majuri Hannes Olkkonen oli miettinyt jo ennen Taistelukoulun virallista perustamista, miten upseerikoulutus olisi järjestettävä. Hän laski, että koulutusjärjestelmän ylimenovaiheesta päästäisiin eroon vasta vuoden 1936 lopulla. Normaalisti nuori upseeri olisi Kadettikoulun jälkeen kaksi vuotta joukko-osastossa eli ”rintamapalveluksessa” kuten tuolloin sanottiin. Tämän jälkeen hän suorittaisi 3,5 kuukautta kestävän joukkueenjohtajakurssin. Sen jälkeen seuraisi taas kolmen vuoden joukko-osastopalvelus ja uusi komennus Taistelukouluun viiden kuukauden komppanianpäällikkökurssille. Sen jälkeen olisi sitten 3-5 vuoden jälkeen vuorossa joko Sotakorkeakoulu tai seitsemän kuukauden komentajakurssi Taistelukoulussa.

Tähän järjestelmään ei sellaisenaan päästy. Olkkonenhan oli ajatellut, että Taistelukoulu perustetaan alun alkaen Tuusulaan, koska hänen mukaansa sen tulisi toimia samalla paikkakunnalla Suojeluskuntain Päällystökoulun kanssa. Kun se ei ollut mahdollista, ei Markovillan tilat Viipurissa eivätkä muutkaan resurssit mahdollistaneet suunniteltua koulutusrytmiä ja oppilasmääriä.

Sotakorkeakoulu oli ehtinyt toimeenpanna koulutusjärjestelmään kuuluvia esiupseereille tarkoitettuja komentajakursseja viisi kappaletta, mutta se ei katsonut niiden sopivan työskentelyynsä ja halusi niistä eroon. Olkkonen ehdottikin, että ne siirrettäisiin Markovillaan.

Vaikka kurssi oli käsketty aloittaa, everstiluutnantti Olkkonen hangoittelikin vastaan ja ilmoitti, ettei kurssia voitu aloittaa opettajien vähäisyyden takia eikä hän nähnyt hyväksi tilapäisopettajiakaan, sillä ”puolikuntoistenkin opettajaksi ajateltujen komentaminen tuottaisi melkein ylivoimaisia vaikeuksia”. Yleisesikunta ei antanut periksi, joten ensimmäinen majurikurssi alkoi 9.1.1931.

Kurssin päämääräksi oli asetettu rauhan ajan pataljoonan komentajien kouluttaminen omiin tehtäviinsä ja rykmentin komentajiksi. Tuon ajan sotilaskielellä asia oli sanottu näin: ”Majurikurssin päämääränä on kehittää pataljoonan komentajakuntamme sille tasolle, että se rauhan oloissa kykenee vastuuauliisti toimimaan asevelvollisten, alipäällystön ja nuorempien upseerien kouluttajina ja kasvattajina ja sotatapauksessa taas on johtotaidollisesti kypsää astumaan lähinnä suuremman yksikön vastuunalaiseen johtoon”.

Seitsemän kuukauden kurssin pääaineena oli yleinen taktiikka, jota oli 387 tuntia. Kun lisäksi opetukseen kuului aselajien taktiikkaa yhteensä 128 tuntia, oli yli kaksi kolmasosaa ajasta varattu taktisille aineille. Erona edeltäviin komppanianpäällikkö- ja joukkueenjohtajakursseihin majurikurssilla oli mukana runsaasti niin sanottuja yleissivistäviä aineita. Sellaisia olivat sotalaitosoppi, sotahistoria, kansantalous ja valtio-oppi. Sotahistoriaa oli kokonaista sata tuntia. Liikuntakoulutukselle, joka oli päässyt eroon ”ruumiinharjoitusten” nimestä, oli varattu 90 tuntia. Ajasta puolet käytettiin ratsastukseen ja loput luentoihin anatomiasta ja urheilun historiasta sekä urheilukilpailujen järjestämisen opettamiseen. Aseoppiin ja ammuntoihin käytettiin 70 tuntia. Huolto-oppi tai -taktiikka ei ollut itsenäinen oppiaine vaan sisältyi yleiseen ja aselajitaktiikkaan. Myöskään kasvatusoppia ei enää tällä tasolla katsottu tarvittavan.

Majurikurssilaiset joutuivat kouluttajiksi kertausharjoitukseen 1931. Kuva Perinneyhdistys

Oppilasupseereilla oli paljon kotitöitä. Tämä vaati paljon myös vapaa-ajan käyttämistä oppimiseen. Karttaharjoituksia oli paljon. Myöhempiin aikoihin verrattuna ne olivat lyhyitä, vain 6-10 tunnin pituisia. Sotapeliinkin käytettiin vain 15 tuntia. Taktiikan opetukseen kuului 12 kuuden tunnin mittaista maastoharjoitusta ilman joukkoja ja sama määrä harjoituksiin, joissa oli mukana joukkoja Karjalan Kaartin Rykmentistä. Suunnitelma edellytti niin ikään, että kurssilla olisi kaksi viikon mittaista kenttäharjoitusta. Myöhemmin kenttäharjoitukset on tunnettu johtamisharjoituksina. Kenttäharjoitusten tarkoituksena oli perehdyttää upseerit Karjalan kannaksen maasto-oloihin. Näin Suomen upseeristo pääsi tutustumaan tulevan sotanäyttämön maantieteeseen ja oli päässyt miettimään mahdollisesti eteen tulevia tilanteita.

Alkuperäisenä tarkoituksena oli ollut, että ennen majurikurssia olisi käyty Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssi, mutta vain kahdeksan oppilasta kahdestatoista oli käynyt kapteenikurssin. Yhden oppilaan koulutus perustui vain jääkärinä oloon Saksassa, kaksi oli käynyt Sotakorkeakoulun kapteenikurssin jo 1926 ja yksi oli suorittanut Päällystökoulun taktiikan soveltamiskurssin. Kaikki ensimmäisen majurikurssin oppilaat olivat jo sotilasarvoltaan majureita. Seuraaville kursseille oli tarkoitus komentaa ”sellaiset kapteenit, jotka olivat ylennyskykyisiä majureiksi”.

Kurssi päättyi vasta lokakuun lopulla 1931, joten siitä tuli aiottua pitempi. Tämä johtui kesälomien pidosta ja siitä, että kurssi komennettiin Taistelukoulun johtaman palveluksesta eronneille upseereille järjestetyn kertausharjoituksen kouluttajiksi. Vähäisten upseereiden irrottamien joukoista opiskelijaksi oli hankalaa ja moninaisen resurssipulan vallitessa saattoi olla yksinkertaisinta luopua pisimmistä ja vaativimmista kursseista. Siksi tämä kurssi jäi ainoaksi ennen sotia järjestetyksi majurikurssiksi.

Sotakorkeakoulua käymättömälle upseeristollemme ei kyetty järjestämään ennen sotia säännöllistä korkeampaa jatkokoulutusta. Vain Suojeluskuntain Päällystökoululla pidettiin komentajakursseja järjestön upseereille. Majurikurssin suunnitelmat ja opetusohjelmat olivat sotien jälkeen hyvänä perustana komentajakursseille. Kurssien päämäärähän oli perusteiltaan sama.